nyt tai ei koskaan -haaste

 parhaat muistot syntyy aina extempore jutuista ja semmosista päivistä, jollon mikään ei oikeen mennyt niinkuin piti tai tilaisuuksista joihin tartuin asenteella nyt tai ei koskaan. tai näin se ainakin mulla menee.

olen ihaillut pitkän aikaa niitä ihmisiä, jotka elää asenteella ’nyt tai ei koskaan’. siinä, että heittäytyy tilanteisiin ja antaa mennä on sitä jotain. mulla ei oikeestaan oo mitään muistikuvaa siitä, että milloin sain päähäni kamalan halun kokea kaiken, mitä yhden elämän aikana vaan ikinä ehtii, mutta se on ollut iso osa mun ajattelutapaa jo jonkin aikaa.

tiedostan itsestäni sen, että jos jokin juttu on haaste niin mä olen heti mukana, lähes ihan sama mitä asia koskee. mä haluan ja yritän aina haastaa itseäni niin paljon, kuin ikinä vaan on mahdollista ja tehdä asioita, joille ei välttämättä koskaan tulis toista tilaisuutta. tehdä asioita, jotka pelottaa ja voittaa ne pelot.

viime viikonloppuna miljoonasateen konsertissa mä vaan päätin, että ei hemmetti, mähän voin vain aloittaa tälläisen haasteen, jos mä haluan. koska se on haaste, niin voi hyvää päivää, mä en vaan voi jättää sitä kesken. vaikka nyt olen vasta viikon yrittänyt jotenkin tuoda tätä nyt tai ei koskaan haastetta enemmän mun omaan elämään, niin se tuntuu just siltä mun jutulta, enkä todellakaan halua päästää tästä haasteesta irti!

tällä kertaa kyseessä oli hieman erilaisempi postaus, mielipiteitä saa laittaa  ja luen niitä mielelläni!

xxx tuuli

kuvat: Eedit