Oman jaksamisen rajat

Mulle on aina ollut hankalaa hahmottaa oman jaksamisen rajoja ennen kuin ne rajat on alkaneet tulla vastaan. Lopulta on ollut pakko hidastaa tahtia ja ottaa hetki vähän rennommin.

Sen, että oman jaksamisen rajat alkaa tulla vastaan, huomaan jokaisella kerralla eritavalla ja välillä en meinaa edes huomata omaa uupumusta kaikkien arjen kiireiden keskellä. Joskus huomaan, ettei rentoutuminen enää tahdo onnistua ja joskus en saa nukuttua yhtä hyvin kuin aikaisemmin.

Mulle vaikeinta ei yleensä lopulta oo se hidastaminen vaan sen hyväksyminen, että nyt täytyy hidastaa. Sen hyväksyminen, että nyt ei enää jaksa ja omat voimavarat loppuu ihan kohta. Vaikeaa hidastamisen hyväksymisestä tekee se, että monesti se ylikuormitus johtuu osittain niistä asioista, joita haluaisin tehdä, mutten millään ehdi ja jaksa tehdä kaikkea.

Omasta mielestäni ristiriitaista on se, että tykkään tehdä paljon erilaisia asioita ja pidän projekteista, mutta tarvitsen myös paljon omaa aikaa ja rentoutumista. Välillä tuntuu tosi hankalalta sovittaa nämä kaksi yhteen, sillä monien kivojen projektejen keskellä rentoutuminen unohtuu helposti.

Hiljalleen oon oppinut arvostamaan omaa aikaa ja niitä päiviä, kun ei tarvi tehdä yhtään mitään. Oon opetellut tekemään asioita rennommalla otteella ja luottamaan siihen, ettei kaikkea tarvitse tehdä täysillä.

Mulla oman jaksamisen ylläpitämiseen on auttanut kaikkein eniten oman arjen muokkaaminen mukavaksi ja sellaiseksi, että muutoksia on helppo tehdä. Oon koittanut jättää sopivasti tilaa niille jutuille, mitä on pakko tehdä ja niille mitä haluan tehdä, jättäen aikaa myös niille hetkille, kun ei tarvitse tehdä mitään.

Koen, että oon suhteellisen hyvin onnistunut järjestelemään arkeani itselleni sopivaksi. Nykyisin maanantait ei ole mulle mikään ongelma, enkä käytä koko viikkoa perjantain ja viikonlopun odotteluun.

Mun oman jaksamisen rajat on mulle nyt paljon selkeämmät, kuin esimerkiksi vuosi sitten. Vaikka niiden sisäistäminen ja kuunteleminen ei oo aina ollut helppoa, oon tosi onnellinen siitä, että oon kehittynyt itseni kuuntelemisessa.

Muistathan säkin ottaa aikaa itelle ja rentoutua. Sillonkin, kun tuntuu siltä, ettei siihen oikeen riitä aikaa. Lopulta kaikki tekeminen sujuu vähän paremmin, kun samalla pitää omasta jaksamisesta huolta!

Kuvat: Eerika

Sunnuntaifiiliksellä,
Tuuli <3