Vaikka opin lukemaan tosi myöhään, oon aina rakastanut lukemista. Mä oon just se tyyppi, joka toitottaa kaikille siitä, miten kirja oli paljon parempi kuin sen pohjalta tehty leffa, istuu monta tuntia putkeen nenä kiinni kirjassa ja lupaa itelleen, että lukee enää yhden luvun ennen kun menee nukkumaan. Oikeastihan se yksi luku venyy kuitenki pariinkymmeneen lukuun.

Joskus vuosi tai pari sitten otin paljon kirjakuvia ja kirjotin arvosteluja milloin millekin kirjalle. Kirjakuvia otan edelleen, mutta se arvostelujen kirjoittaminen on jäänyt kokonaan. Kuitenkin, mä veikkaan vahvasti, etten koskaan pysty puhumaan kirjoista niin paljoa, että en enää jaksaisi höpistä niistä enää enempää. Tässä siis tulee mun suosikkikirjojen top 7!

Kuiva kausi – Jane Harper

Yks mun suurimmista pahoista tavoista on pureskella kynsiä, silloin kun jännitän jotain ja tätä kirjaa lukiessa tein sitä jatkuvasti. En lue dekkareita kovin usein, mutta odotukset tän kirjan kohdalla oli korkeella, sillä olin kuullut siitä niin paljon hyvää. Kuiva kausi ylitti kaikki ne odotukset ilman mitään ongelmia!

Kuiva kausi alkaa Aaron Falkin palatessa lapsuudenkaupunkiinsa Kiewarraan osallistuakseen entisen ystävänsä Luke Hadlerin ja tämän perheen hautajaisiin. Tilanne näyttää siltä, että Luke on kylmästi ampunut itsensä ja perheensä. Luken vanhemmat eivät suostu uskomaan sitä omasta pojastaan ja he pyytävät Aaronia selvittämään mitä on todella tapahtunut.

Oonko ihan normaali? – Holly Bourne

Mun pienimuotoinen Holly Bournen fanitus alkoi, kun luin Oonko ihan normaali? -kirjan ja siitä alkavan trilogian kaksi jälkimmäistä osaa Mikä kaikki voi mennä pieleen? ja Mitä tytön täytyy tehdä?

Kirjan Oonko ihan normaali? päähenkilö Eviellä on OCD, jota vastaan taistelemiseen Evie on kuluttanut elämästään jo kolme vuotta. Evie aloittaa uudessa koulussa, jossa häntä ei tunneta ”tyttönä, joka sekosi”. Kun pakkomielteiset ajatukset alkavat tehdä paluutaan Evien elämään, tämä ei suostu kertomaan ongelmistaan kenellekkään. Voin sanoa, että kun tässä trilogiassa pääsee vauhtiin, on vaan pakko lukea kaikki osat mahdollisimman nopeesti.

Kerro minulle jotain hyvää – Jojo Moyes

Jojo Moyes on varmasti monelle tuttu ja oon itsekin lukenut häneltä muutaman teoksen. Näistä kaikista mun oma suosikki on Kerro minulle jotain hyvää.

Louisa Clarkin elämä on täysin tuttua ja turvallista, jopa hieman tylsää, kunnes hän olosuhteiden pakosta aloittaa työt onnettomuudessa halvaantuneen Willin henkilökohtaisena avustajana. Louisan ja Willin yhteiselle matkalle mahtuu kaikkea laidasta laitaan. Kerro minulle jotain hyvää sai mut itkemään, nauramaan ja pariin otteeseen melkein hakkaamaan päätä seinään.

Tyttö sinä olet… – Jenni Pääskysaari

Oon saanut Tyttö sinä olet… -kirjan joskus iät ajat sitten lahjaksi ja pari vuotta sitten päädyin lukemaan tämän. En yhtään tiennyt, mitä tältä lukukokemukselta olisi pitänyt odottaa. Lukemisen jälkeen mietin kuitenkin vaan sitä, miksen ollut aloittanut lukemista jo paljon aikaisemmin.  Nykyisin Tyttö sinä olet… löytyy multa edelleen hyllyltä, enkä ainakaan ihan hetkeen ole valmis luopumaan siitä.

Tyttö sinä olet… on täynnä asioita, jotka jokaisen tytön tulisi saada kuulla. Pääskysaaren tekstien lisäksi kirjassa on vahvojen naisten ja tyttöjen haastatteluja ja tarinoita. Vaikka kirja on suunnattu mua nuoremmille, en näe mitään syytä sille, miksei tätä voisi lukea vähän vanhempanakin.

Kaikki viimeiset sanat – John Green

Uskallan veikata, että kaikki on ainakin kuulleet John Greenin kirjasta Tähtiin kirjoitettu virhe, mutta melkein kaikki Greenin kirjat lukeneena sanoisin, että Kaikki viimeiset sanat on kirjoista paras.

Kaikki viimeiset sanat kertoo teini-ikäisestä Miles Halterista, joka siirtyy sisäoppilaitokseen saadakseen vaihtelua elämäänsä. Sisäoppilaitoksessa Miles saa uusia ystäviä ja testailee omia rajojaan. Samojen kansien väliin mahtuu rumaa kielenkäyttöä, jäätäviä nauruhepuleita ja kyyneleiden vuodatusta.

Kauhun ja kauneuden valtakunta – Libba Bray

Kun mä mietin tätä lukukokemusta, mulle tulee välittömästi mieleen yks tietty kohta Frendeistä, jossa Rachel löytää klassikkokirja Hohdon Joeyn pakastimesta. Kun Rachel sitten kysyy Joeylta, miksi ihmeessä tämä pitää kirjaa pakastimessa, Joey vastaa, että häntä alkoi pelottaa niin paljon, että kirja oli pakko laittaa pakastimeen. Sillon, kun mulla oli tämä kirja kesken, samaistuin Joeyyn enemmän kuin ikinä ennen.

Kauhun ja kauneuden valtakunta kertoo 1800-luvun lopulla elävästä Gemma Doylesta, joka muutta Intiasta sisäoppilaitokseen Englantiin. Kirjan edetessä Gemma tutustuu Felicityyn, Pippaan ja Anniin, joiden kanssa hän kohtaa vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Ei ihan sen tyyppinen kirja, mitä yleensä luen, mutta yllätyin positiivisesti! Mä olisin todella halunnut tietää, mitä tän kirjan tapahtumien jälkeen käy, mutta valitettavasti tästä kirjasta alkavan trilogian kahta jälkimmäistä osaa ei aiota suomentaa.

Rubiininpuna – Kerstin Gier
Jos aikoisin juuri nyt lukea jonkun kirjan uudelleen, se olisi varmasti Rubiininpuna. Siitä, kun luin tän kirjan on kulunut jo pitkään, mutta mainitsen Rubiininpunan silti lähes aina, kun kerron suosikkikirjani tai annan lukuvinkkejä.

Rubiininpunan päähenkilö on 16-vuotias Gwendolyn, lempinimeltään Gwen. Gwenin suvussa kulkee aikamatkaajan geeni, joka Gwenin sukupolvessa löytyy tämän Charlotte-serkulta. Kirjan juoni ja Gierin kirjotustyyli on ihanaa luettavaa! Rubiininpuna aloittaa Rakkaus ei katso aikaa -trilogian, jonka kaksi jälkimmäistä osaa Safiirinsini ja Smaragdinvihreä ovat trilogian aloitusosan tavoin upeita.

Mitkä on sun suosikkikirjat?

Hyviä lukukokemuksia toivoen,

Tuuli xxx