Niinhän siinä kävi että tauko venähti aiottua pidemmäksi kun heti loman jälkeen piti palata syöpäläisen arkeen ja alkaa laukata alvariinsa sädehoidossa. Sekin sirkus on saatu jo puoliväliin, mutta siitä myöhemmin lisää. Ja lomasta.Siitä onkin paljon kerrottavaa, koska vein syöpäni Havajille ottamaan happea hoitojen välissä. 

Nyt kumminkin silmään tarttui mahdottoman hauska ”silmä tottuu” -haaste täältä. Jokainen tietää nämä. Kotona on joku paikka rempallaan, rytöläjä joka ei vain siirry vaikka siirtymisen suuntaan lähettää hyviä ajatuksia miten paljon hyvänsä, hajonnut muttei käyttökelvoton tavara jonka kanssa oppii elämään.. Eikö niin? Sitkeästi joka kesälomalla meillä on joku projekti työn alla, mutta niin kai se on ettei omakotitalossa valmista tule ikinä. Erityisesti tuntuu että viimeisen puolen vuoden aikana näitä on ennättänyt bongata kotoa ja miettiä että tuon pitää fiksata lähiaikoina. Yeah right… 

Joten pidemmittä puheitta, oma panokseni silmä tottuu -haasteeseen!
 

Koiran uudelleentuunaamat ovenkarmit. Jo vuodesta 2009. Arveltiin ettei näitä toita vaihtaa ennen kuin tehdään joku isompi remontti… Joku mihin liittyy karmien ja ovien vaihto, koska senkin on sama kaiffari tuunannut mätsääväksi. Ei ole alettu vielä niin isoon hommaan, sisällä.

Koiran tuunaama vedin vaatekaapista. Myös laatikkoa on tuunattu. Arveltiin ettei toita vaihtaa tätäkään, hyvinhän tuon vielä saa auki. Jos vaihdetaan joskus niin tehdään jekku ja laitetaan metallinen tilalle… Haukankatseella voi bongata että kyllä sitä alempaakin vedintä on vähän karhennettu.

Vessan peilikaapin ovi. Yritti tehdä harakirin männä talvena, mutta surman hyppy päätyi hartialleni josta nappasin (ihme kyllä) kopin ja pelastin tilanteen sirpaleilta ja ilmeisen pitkältä epäonnelta. Sijoittelin sen käsistäni hätäpäissäni kätevästi vessan nurkkaan. Sitä siirretään juuri sen verran kuin imurointi vaatii. Asian eteen on kuitenkin tehty sen verran, että internautista olen etsiskellyt firmaa joka toimittaa peiliovia. Niinkin konkreettinen asia kuin mittojen ottaminen on vielä ajatuksen asteella. (Luulen, että tämä sisustuselementti on paikallaan edelleen herran vuonna 2017.)

Vuosikertapullo NeoAmiseptiä. Ei sisällä desinfiointiainetta, mutta on juuri täydellisen kokoinen pitämään ylhäällä hyllyä josta on kannatinruuvi katkennut. Täydellinen istuvuus, tämän voi testata vaikka vatupassilla! Paikallaan vuodesta 2009 lähtien. Jonain päivänä tähän vielä laitetaan uusi ruuvi!

Neulasta-piikit kätevästi sijoitettuna tuikkukuppiin keittiön hyllyyn. Näitä pistelin sytostaattien jälkeen jotta valkosolut lähtisivät uuteen nousuun hätäisemmin. Arvelin, että muistan ne tästä kulkeissani ottaa mukaan ja toimittaa apteekkiin hävitettäväksi. Vielä en ole muistanut. 
 

 Skumppacoolerin täydeltä ointmentteja. Harvoin sitä tavan perheessä kuoharia otetaan ja vielä niinkin fiinisti että coolerin kautta, mutta alvariinsa on joku rena johon tarvii lotionin poikineen. En edes yritä väittää että tämä sommitelma haittaisi millään tavalla.  

Viimeisenä herkkuna esiintyy roskakaapin ovi. Kaikki mahdolliset ja mahdottomat säädöt saranalle on kokeiltu, mutta tämä pertana se ei halua pysyä kiinni millään ilveellä. Ja luonnollisesti pitää olla kyseessä kaappi, joka on koirien mielestä ehkä talon kiinnostavin. Irvistäköön siinä kunnes keittiöön vaihdetaan kaapit. Ei toita alkaa pelkkiä saranoita uusia. Any day now…

Myönnän että moni juttu jää tekemättä osittain siksi, että arvelen aina olevan viisaampaa tehdä kerralla koko roska uusiksi. Ja semmoiseen ei välttämättä kovin äkkiä ole aikaa tahi finanssia. Onneksi silmä todella tottuu!

Haastan kanssabloggaajat mukaan tähän ralliin – ja lukijat kommentoimaan mihin oman kodin rakkaaseen pikku renaan on silmä tottunut 😉