Niinhän siinä kävi että tauko venähti aiottua pidemmäksi kun heti loman jälkeen piti palata syöpäläisen arkeen ja alkaa laukata alvariinsa sädehoidossa. Sekin sirkus on saatu jo puoliväliin, mutta siitä myöhemmin lisää. Ja lomasta.Siitä onkin paljon kerrottavaa, koska vein syöpäni Havajille ottamaan happea hoitojen välissä.  Nyt kumminkin silmään tarttui mahdottoman hauska ”silmä tottuu” -haaste täältä. Jokainen […]

Sytostaattien maalisuora on kurittanut sen verran kertojan vointia, ettei aivan heti jaksanutkaan alkaa kirjoittaa seuraavaa pätkää tarinasta. Uudessa nousussa kumminkin ollaan, vajaa kaksi viikkoa viimeiseen satsiin jäljellä joten muistellaan taas menneitä että päästään ajan tasalle joskus. Ajetaan aikakoneella joulukuun toiselle viikolle. Viikonlopun kortisonikimmarien jälkeen alkuviikko lähti hiljakseen liikkeelle, ei suuria tapahtumia tai tuntemuksia ollut onneksi […]

Uusi viikko polkaistiin käyntiin tietysti töillä ja treenillä. Verticalilla kävin nauttimassa hammock-tricksien riemukkaasta maailmasta ja totesin että taidan potea varhaisdementiaa kun oli niin vaikea muistaa mihin joku temppusarja jatkuu. Rouva pönötti kankaissa silmät tapilla bufferoimassa ja ihmettelemässä mihin tästä piti mennä, lukuisia kertoja. Illan jatko-osana oli koreografiatunti tangolla ja siihenkin riitti kunto, mutta luojan kiitos […]

Olen saanut paljon hyvää palautetta siitä miten suhtaudun sairastumiseeni. Itse näen sen ainoana järkevänä tapana toimia tässä tilanteessa. Kun tiedän mitä tapahtuu ja millä aikataululla, annan syövälle sen verran huomiota kuin sen pois hoitaminen välttämättä vaatii – enkä yhtään enempää. Huomaan unohtavani usein koko asian hyväksi toviksi, eritoten kun teen jotain mistä pidän, olen tangolla, […]

Oli maanantai jota olin odottanut; paluu normaalimpaan elämään eli sorvin ääreen. Oli mahtava tunne tepastella sisään toimistolle ja tavata työkavereita, vaikka olinkin sairaslomalla käynyt piipahtamassa konttorilla muutaman kerran. Salasanat muistuivat mieleen, kukka oli hengissä ja työpiste oli yllättävän siisti kun olin käynyt hoitamassa arkistointiasiat kuntoon taksvärkinomaisesti. Ensimmäiseen työpäivään mahtui kuitenkin sen verran syöpäläiselämää, että sydämen […]

Ensimmäinen jännitetty sytostaattihoito oli siis onnistuneesti takana, ei tullut anafylaktista shokkia eikä muitakaan hirveitä ongelmia, joista oli toki huhupuhetta ja varoittelua korviini kantautunut. Kortisonien loppumisen jälkeinen päivä meni vielä hyvin, kävin lenkillä ja puuhastelin kotosalla kuvitellen pommin varmasti jaksavani vetää tiistaina kaksi tankotuntia. Vaan annas olla! Tiistain tullen olo tuntui siltä, että paino on noussut […]

Tällä hetkellä itselläni on takana puolet sytostaateista eli kolme ensimmäistä kertaa. Taxotere (doketakseli) on ensimmäinen lääkepatteristo joka on mennyt suoneen ja sen aisaparistona Herceptin. Tästä kokemuksen syvällä rintaäänellä päätin äityä kertomaan teille mitä kannattaa ottaa huomioon ja hankkia kotiapoteekkiinsa näiden varalta. Ihan kaikkea nimittäin ei ohjepamfletteihinkaan ole laitettu tai muisteta muuten vain kertoa. Tulossa siis […]

Sytostaattien aloitusviikolla oli ihmisen lapsella arjessaan tupsetta.  Aloin pikkuhiljaa ymmärtää että tämä syövän sairastaminen käy kokopäivätyöstä, niin väkevästi se juoksutti tuolla viikolla. Maanantai avattiin verikokeilla sekä EKG:llä; jälleen kerran piti osoittaa hyväsydämisyytensä lääketieteelle. Verikokeen ottaja oli erityisen taitava, en tuntenut oikeastaan mitään. Se on aina ilahduttavaa koska tässä rumbassa kyllä välillä tuntee olevansa neulatyyny. Samalle […]

<a href=”http://www.bloglovin.com/blog/14591789/?claim=ktj6ya8jkaz”>Seuraa blogiani Bloglovinin avulla</a> Minä, koirat ja syvät mietteet kotiuduimme lauantai-iltana varsin tiukalla aikamarginaalilla, kiitos talvinopeusrajoitusten. Kotona odotti pikku yllätys. Onnenpoika oli aloittanut remontoimaan eteistä. Mielessä kävi että olipa luojan lykky kun siivosin lähteissä, miltähän tämä mennytten maja muuten näyttäisi tällä hetkellä? Aikaa kuitenkaan ei ollut liikoja jäädä kummailemaan tilannetta joten hoidin koirat kuosiin […]

Tyhjinä automaation ohjaamina hetkinä ihminen ennättää ajatella. Päässä surraa ajatuksia kuin herhiläisiä pesässään ja joihinkin niistä tarttuu. Syöpädiagnoosin myötä tartuin sitkuun, ehkä yhteen ärsyttävimmistä sanoista mitä suomenkielestä löytyy. Se lupaa valheellisesti jotain parempaa, joskus myöhemmin. Ehkä. Paitsi että se on suuri huijaus. Sitku-aikaa ei oikeasti tule. On nyt kun. Siihen olen pysähtynyt, monta kertaa. Pysähdyin […]