Niin tuli perjantai, kotoa lähdön päivä, keikkapäivä eli yökyläpäivä. Vielä saatiin enon korjaamon kautta yhdet siiat savustettavaksi ikään kuin lähtökaloiksi. Oli varsin messevää että lempiruokaa oli tarjolla sekä saapuessa että poistuessa. Heitettiin viimeiset lenkit äidin ja koirien kanssa, pakaasit piti vetää taas tiukkaan nippuun peräloosteriin ja koirat möllöttämään kuljetuskerppuihin. Lähtöhalaukset ja vilkutukset suoritettiin vielä normaaliakin […]

<a href=”http://www.bloglovin.com/blog/14591789/?claim=ktj6ya8jkaz”>Seuraa blogiani Bloglovinin avulla</a> Pienen joulutauon ja armottoman ruuan mättämisen jälkeen jaksaa taas muistella miten syöpäläisen syksy jatkui, toivottavasti olette edelleen mukana tarinassani! Jouluun palaan aikanaan kyllä asianmukaisella hartaudella, mutta tässä kohtaa voidaan todeta että vietimme yhden parhaista jouluista ikinä. Suuret kirjailijathan hyppivät aikajanansa kanssa sujuvasti vuositolkullakin, mutta pieni bloggaaja yrittää nyt pitää asiat […]

Dreeninpoistopäivä! Tiistaipäivä! Onnenpäivä! Suupielet tavoittivat korvia kun aamullinen mittaustulos näytti että eroon päästään kylkituubista aiotussa aikataulussa. Toinen hyvä syy nousta riemulla uuteen aamuun oli se, että meillä oli Idan kanssa selvät sävelet sovittuna. Ensin näppäillään dreenit irti, sen jälkeen shoppaillaan ja syödään. Kahden naisen vertaistukiryhmän kokoontumisajot siis. Päätin että jätän auton suosiolla Kalasatamaan ja etenen […]

Oltiin siis sairaalassa, hereillä ja jotakuinkin älyissään, perhe informoituna siitä miten hienosti koko leikkaussalishow meni. Aloin pikkuhiljaa tiedostaa ympäristöäni vähän enemmän varsinkin kun hoitajat kiertilevät kurkistelemassa tuon tuostakin niin omaa kuin muidenkin tissiä ja käytiin pientä keskustelua siitä miten kenelläkin menee. Pian selvisi että vieressäni pötkötteli tämän syksyn yllätyksistä mukavin, melkein kuin kaksoisolento! Pienen keskustelun […]

Leikkausviikko. Kiireviikko, piinaviikko, ”vielä kerran” – viikko. Näitähän oli. Päivätöissä evästin työkavereita ja vannotin soittamaan, jos mitään semmoista ilmenee että vähemmällä pääsee kun soittaa. Että ei minulle lobotomiaa tehdä, enkä ennenkään ole tarvinnut mitään osaa kummastakaan tissistä puhelimeen vastaamiseen. Oli huoli siitä ettei muille nyt ole tästä kohtuuttomasti haittaa ja toisaalta siitä, etten itse putoa […]

Kaikennäköisen tutkimusrumban jälkeen oli pieni hetki aikaa puhaltaa. Magneettitutkimuksen tuloksia piti odottaa pre-operatiiviseen tapaamiseen saakka. Magneettikuvaus oli 29.9. ja etukäteen mainostettu kaiken kansan torikokous Kirurgisessa sairaalassa 7.10. Siinä jäi sopivasti viikon verran aikaa vetää henkeä, sulatella tähänastisia tapahtumia ja keskittyä muihin asioihin. Ja sen teinkin kunnon intensiteetillä, jännä oli huomata että koko syöpä pääsi unohtumaan […]

Siinä minä olin, diagnoosini kanssa. Ihmeissäni mutten kuitenkaan niin kovin yllättynyt. Reipas viisi vuotta sitten saman diagnoosin oli saanut yksi rakkaimmista ystävistäni. Kävin asiaa läpi hänen mukanaan ja olin avuksi minkä pystyin. Kun hän sai terveen paperit, minulle jäi kumminkin tunne siitä, ettei tämä rintasyöpähomma ollut vielä osaltani tässä. Että tavalla tai toisella tulen tähän […]

Tässä tämä nyt on. Jos oma internautosaaminen riittää. Lupailtu on ystäville että kyllä minä jonain päivänä kirjoitan sen ensimmäisen blogitekstin kun on oikeasti jotain asiaa. Nyt ikään kuin on.  Tänä syksynä alkoi tähänastisen elämäni suurin seikkailu, rintasyöpähippa. Diagnoosi tulla tupsahti yhtäkkiä ja pyytämättä kuin jehovantodistaja, tuli vain hivenen riuskemmin sisään, karmit kaulassa. Muutaman kuukauden tämän […]