(Oma) rahankäyttö äitiyslomalla ja vanhempainvapaalla

Muistan sen järkytyksen, kun sain kuulla, että mulle jää vanhempainvapaalla kuussa käteen Kelalta n. 900e. Nyt kun sain päätöksen kotihoidontuesta ja summa on reippaasti alle puolet tuosta, ymmärrän, että olisi pitänyt olla todella kiitollinen joka kuukausi.

Äitiysloma ja vanhempainvapaa on sikäli mielenkiintoista (eli taloudellisesti todella kieroutunutta) aikaa, sillä saat vähemmän rahaa kuin ennen mutta yhtäkkiä sulla on yksi ylimääräinen suu ruokittavana. Mutta ylimääräiset ruokakustannukset eivät ole mitään verrattuna kaikkiin muihin hankintoihin mitä vauvavuonna tulee: pinnasänky, turvakaukalot, turvaistuimet, vaunut, triljoonat vaatteet, sillä miljoona kappaletta menee päivässä pesuun… (Kun vauvavuosi on helmikuussa ohi, aion kirjoittaa erillisen postauksen siitä, mitä vauva on meille maksanut.)

Olen itse todella kiitollinen saamastani vanhempainpäivärahasta ja arvostan koko järjestelmää, jolla lapsiperheitä tuetaan Suomessa. Se ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että vanhempainvapaalla menee rahaa enemmän kuin ennen (vaikka tuleekin syötyä lounasta enemmän kotona ja matkustettua metrossa vaunuilla ilmaiseksi. Eväsihmisenä ja paljon kotoa työskentelevänä yrittäjänä säästö tuossa ei ole kummoinen.)

Funktio on siis että vähemmän rahaa mutta enemmän menoja. Yhtälöön kun lisää vielä kuitenkin sen, että jonkun täytyy säästää vanhempainvapaalla vielä hoitovapaata varten, jos ei halua kitua sillä muutamalla sadalla eurolla kuussa… No, on sitä varmasti leveämminkin eletty.

Mä olen vähintäänkin etuoikeutetussa asemassa, sillä olen pystynyt tekemään töitä myös vanhempainvapaalla. Työpäivinä olen saanut minimipäivärahan ja käteen on jäänyt reippaasti yli se pelkäämäni yhdeksän hunttia. Sen lisäksi menomme ovat aika pienet (lue lisää täältä) ja meillä on aviomieheni kanssa – jolla on vakituinen työpaikka – yhteinen talous. Tähän kun lisää vielä sen tosiasian, että olen saanut ihan hirveästi joko lahjana tai lainaksi sukulaisilta ja ystäviltä vauvaan liittyvää tavaraa, luokittelen itseni taloudellisesti erittäin onnekkaaksi mammalomalaiseksi.

Ja tiedättekö, silti on ollut välillä tiukkaa. Ihan tällaisen keskituloisen länsimaalaisen näkökulmasta mutta silti. (Uskallan sanoa tämän vain siksi, koska uskon, että ruudun takana on muutama muukin keskituloinen, länsimaalainen äiti, joka on joutunut miettimään vanhempainvapaalla raha-asioita uusiksi.) Ennen viikon kohokohtia oli käydä ajan kanssa K-kaupassa, nyt sieluni kuolee jo matkalla Lidliin. Haluaisin siirtää ASP-tilille lisää rahaa, jotta emme joutuisi asumaan ikuisesti 42 neliössä. Yritin ehdottaa pankille opintolainan lyhennysmaksun pienentemistä, mutta 100e palkkio pelkästään summan muuttamisesta suututti enkä halunnut maksaa sitä. (Lähes ilmainen laina my ass.) Kummitoimintaa lukuun ottamatta en harrasta mitään muuta säännöllistä hyväntekeväisyyttä, vaikka kovasti haluaisinkin. Vielä vähemmän olen harrastanut mitään maksullista liikuntaa tai vienyt vauvani muskariin.

Mutta that’s it oikeastaan, muita raharatkaisuja ei olla jouduttu tekemään.

Vaikka pidänkin itseäni etuoikeutettuna äitinä, mun on pakko antaa itselleni myös tunnustusta asioista, jotka ovat helpottaneet talouttani vanhempainvapaalla. Yksi niistä on tarkka suunnittelu. Ensimmäisen raskauskolmanneksen lamaannuttava pahoinvointi mahdollisti kaiken ajan maailmassa suunnitella tulevaa taloutta. Laskin, jos en sentilleen niin eurolleen kuinka paljon tulen tienaamaan ennen kuin vauva syntyy ja kuinka paljon saan sivuun, ja sitten arvioin saman vanhempainvapaalle laittamalla Kelan laskurit laulamaan.

Toiseksi, minä olen ansainnut ne lisätulot vanhempainapaalla, ei kukaan muu. Toki kaikillla aloilla ei siihen ole mahdollisuutta, puhumattakaan siitä, että kaikkien vauvat tai perhetilanteet eivät anna myöten työskentelylle vanhempainvapaalla. Mutta mä oon tehnyt niska limassa illat ja viikonloput ja kaikki päiväunet töitä. Mä olen ihan ansainnut rahani.

Meillä on pienet menot, koska olemme päättäneet asua ahtaasti, ajamme autolla harvoin ja syömme edullista kasvisruokaa. Olen osoittanut olevani avoin lähipiirini käytetyille tavaroille, sillä uskon kierrättämiseen enkä ole välittänyt, vaikka ne eivät olisikaan sopineet sisustukseemme tai makuumme. Annan kaikki tavarat joko takaisin alkuperäisille omistajille tai eteenpäin muille tarvitseville. (Ja totta puhuen, kyllähän mä olin ollut ihan kiva sukulainen ja tehnyt jo aikaisemmin kaikenlaisia palveluksia ansaitakseni nämä, köhköh.)

Mitään sellaisia rahansästövinkkejä vanhempainvapaalle, mitkä ei päde muihin elämänjaksoihin, mulla ei ole antaa. Budjetoi, suunnittele kauppalistaa, osta harkiten, osta käytettyä, kilpailuta, blaablaa… Tehkää brunssi kotona, lapsetkin viihtyvät siellä paremmin.

Tällaisia etuoikeutettujen höpinöitä tällä kertaa. Tätä postausaihetta on toivottu useampaan otteeseen ja ajattelin kirjoitaa siitä, vaikka mulla ei ole ollutkaan mitään oikeaa hätää tai varsinaisia vinkkejä asian suhteen. Välillä on silti kiva kirjoittaa ei-ongelmakeskeisestikin, täältä omasta kuplasta käsin.

Kommentit (4)
  1. Kävin molempien vauvojen kanssa MLL:n ilmaisessa muskarissa. Käytiin myös nuorisotalolla perhekahvilassa, joka oli tosi edullinen. Paikallinen naisvoimisteluyhdistys järjesti ilmaista vauva- ja taaperojumppaa. Ainakin omalla asuinalueella oli paljon ilmaisia/tosi halpoja vauvojen harrastuksia. (Ei niin, että vauva välttämättä tarvitsisi harrastuksia.)

    Mutta kiva että joku kirjoittaa noin suoraan näistä asioista. Aina kun päivähoidosta puhutaan monilla näyttää unohtuvan, että jotkut laittavat lapsen tosi pienenä päiväkotiin sen takia, että on pakko, koska on mentävä töihin. Omina kotiäitiaikoina tuntui välillä epäreilulta, että jotkut äidit elivät hoitovapaallakin mukavasti, koska miehellä oli isompi palkka.

  2. Mutta kyllä vauvasta aina lisää menoja on, vaikkei rahaa kovasti panostaisikaan. Vaipat, pyyhkeet, lakanat, paperit, voiteet, saippuat, lelut, vaatteet, lisääntynyt veden ja sähkönkulutus mm. lisääntyneen pyykinpesun ja asuntoyhtiön henkilömäärään perustuvan vesimaksun takia, tuttipullot, mahdolliset korvikkeet, valmiit soseruuat tai jos valmistat itse niin lisääntynyt sähkön ja veden kulutus, mahdollinen sairasvakuutus lapselle.
    Lisäksi äidin lisääntynyt kulutus, mm. raskausvaattet (varsinkin jos olet töissä jossa pitää pukeutua pukukoodin mukaisesti), imetys- ja hygieniatarvikkeet, kuten imetysliivit ja paidat, liivinsuojukset, rintakumit, rintapumppu, voiteet, raskaudenjälkeiset vaatteet, kun et mahdu entisiin mutta raskausvaatteet ovat liian isoja, synnytyksen ja muiden lääkärissäkäyntien kulut (koska eivät Suomessakaan ole ilmaisia). Puhumattakaan sitten asumiskuluista, jos pitää muuttaa isompaan. Lisäksi mahdollisesti työsuhteeseen kuuluvien etujen puuttuminen, esim. puhelinkulut, työsuhdematkalippu, työterveyspalvelut, lounasetu.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *