#firstworldproblems eli perjantain valitusvirsi

Nonni. Alkuviikko oli kaksinkerroin nirvanaa ja nyt kun yritän kirjoittaa perjantaiaamuksi postauksen, ärsyttää, kiukuttaa, kaikki on huonosti. Torkutin aamulla tehokkaat työtunnit, minkä ei pitäisi olla ongelma, koska Ela on hoidossa ja mies pitkästä aikaa toimistolla, mutta arvaattekin että olen juuri siksi entistä saamattomampi. En ole edes tajunnut miten aikaansaavampi olen ollut kun mieskin on ollut kotona kokoajan koneella vieressäni ja tietysti kaikkein tehokkain olen Elan päiväunien aikana – silloin ei hukata minuttiakaan ja koko työnteko tuntuu (hyvällä tavalla!) pikajuoksulta aikaa vastaan.

Samaan aikaan huvittaa katkerasti, sillä mitään töitä ei oikeasti edes ole, paitsi ne kaikki sata joita pitäisi tehdä jotta joskus olisi töitä. Pitäisi rakentaa sivuja, lähettää yhteistyöehdotuksia, tehdä markkinointia, valokuvata ja editoita ja tuottaa sisältöä… Harmi ettei aurinko edes paista, ei voi käyttää senkään nojalla yrittäjän veto-oikeutta lykätä hommia. Siispä istun kirjaimellisesti hajareisin puhelin kädessä kirjoittamassa tätä tekstiä koska en pysty muuhun, ja kerroinko jo

kaikki hitto vie ärsyttää.

Onneksi lähdemme huomenna Elan ja ystävieni kanssa mökille. Mikä tuntuu tietysti tässä mielentilassa susipaskalta idealta, koska just viikonloppuisin mies on vapaana ja just silloin voisin tehdä kaikkia töitä mitä ei oikeasti pitäisi, mutta pitäisi kuitenkin tehdä. Aloin eilen myös pakkaamaan Elan tavaroita ja ihan oikeasti, kuinka paljon kamaa yksivuotias tarvitsee mökille!? Siis mehän tarvitaan SYÖTTÖTUOLIKIN, ei jeesus. Ja tietysti samalle henkilölle vähintään 35 eri housut, koska Ela ei kävele mutta konttaa senkin edestä ja kaikki housut menevät likaisiksi juuri ennen kun ehtivät mennä rikki.

Ja nyt kun pääsin tähän valitukseen makuun, harmittaa niin paljon, että mies palaa takaisin toimistolle. Ei niinkään tartuntavaaran vuoksi vaan siksi että olen tottunut meidän kolmen symbioosiin kotona. Muistan sen maaliskuisen viestin, jossa hän ilmoitti että tästä lähtien hän on määrittämättömän ajan kotona etänä, ja mua otti pannuun. Pelkäsin silloin että hän ei saa multa ja Elalta tarvitsemansa työrauhan ja että vaatisin häneltä työpäivienkin aikana osallistumista kotitöihin. Ja ennen kaikkea mietin, että mitä käy tällaisille täysin omille ja hiljaisille päiville, joista en ilmeisesti osaa enää nauttia tai ottaa minkäänlaista hyötyä irti.

Tuntuu melkein yhtä pahalta kuin silloin kun mies palasi Elan syntymän jälkeen ensimmäisen kolmen isyysvapaaviikon jälkeen töihin. En mä pysty tähän yksin! (Lol, vähän ehkä liioittelen.) En kestä, jos Elalle tulee jälleen yksi eroahdistusvaihe, koska meillä on ollut niitä jo kaksi takana ja ne ovat olleet yöunien puolesta helvetillistä aikaa. (Ela ja Ferhat kun ovat kuin kaksi marjaa ja isä on about maailman paras asia heti Ryhmä Haun ja mansikoiden jälkeen.)

Mulla on selvästi ei edes huono päivä vaan erittäin huono asenne koska kun oikoluin tämän äsken, tajusin että valitan asioista, joita en kehtaisi sanoa edes puolisolle ääneen. Mutta sitten ymmärsin että siinä missä hehkutan alkuviikon sitä miten ihanasti kaikki on niin eiköhän nettiin mahdu myös yksi (todennäköisesti raskaushormoneissa) kitisevän naisen valitusvirsi yrittäjän työaikojen tahmeudesta ja perhe-elämän mukavuusalueelta poistumisesta. Olen aika varma että mun lisäksi teitä on myös muutama muu siellä joka a) ei välillä saa mitään aikaiseksi eikä osaa suhtautua siihen sellaisella tarvittavalla zen-asenteella vaan kierii itsesäälissä ja -syytöksissä ja b) äitejä, joiden puolisot palavaat toimistolle ja kohta täytyy muistella miten se lapsi pidettiinkään yksin hengissä.

Ja tietysti c) vanhempia, jotka PYYKKÄÄVÄÄT niitä 35 housuja kokoajan. Ennen tätä mun puolesta Elalla ei ole ollut mikään kiire kävellä, ja oon halunnut hänen olevan mun sylivauva ensi syyskuuhun asti ennen kuin syntyy toinen. Mutta god damn it, kohta siirryn ekopesuaineesta marketin halvimpaan. (Jep, näin huonosti mulla on asiat.)

Kuvituksena pinkkiä, koska pinkistä tulee hyvä mieli. Rannekoru saatu Ideakorusta

 

Seuraa: INSTAGRAM / FACEBOOK

Yhteydenotot: tyhjaajatus@live.fi

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *