Tänä vuonna nolaan itseni koko ajan, en säästä rahaa, en laihduta raskauskiloja ja torkutan useammin

Väitetään, että ihmisellä kestää kolme viikkoa vakiinnuttaa uusi tapa rutiiniksi. Uutta vuotta on kulunut kolme viikkoa ja olen epäonnistunut jokaisessa uuden vuoden tavoitteessani.

Tiedetään, uuden vuoden lupaukset eivät ole enää edes muotia. Sen sijaan pitäisi miettiä toiveita ja rajoja ja blaa blaa mitä näitä nyt on… Varmasti niin olisikin parempi mutta minkäs teet kun oot tällainen uusista aluista innostuva listafriikki.

Lupausten laatimininen itsessään taisi olla epämuodikas juttu, mutta tajusin, että lähes kaikki lupaukseni muuten olivat aika valtavirtaa, tiedostamattani sellaisia ”näin pitäisi olla ja näin on kaikilla muillakin” -lupauksia. Ei ihmekään, että lupaukset eivät ole toteutuneet, kun motiivi on tullut ulkoa, yhteiskunnalta ja somesta käsin. (Tosin tuskin ne olisivat toteutuneet muutenkaan, itsekuri ei ole ollut vahvuuteni viime aikoina…)

Ja jos ympäristöä tai hehe, itseään ei voi muuttaa, sitten voi yrittää muuttaa suhtautumista asioihin. Siksi olen päättänyt että muutan kaikki lupaukseni käänteisiksi.

Katsokaahan:

– nolaan itseni julkisesti ihan yhtä paljon tai enemmänkin kuin ennen (koska tekevälle sattuu ja mieluummin teen ja nolaan kuin en tee ollenkaan! Mun luonteeseen ei ole siihen kultaista keskitietä)

– Instagram-feedini on sekava ja epäharmoninen (mieluummin aito sisältö kuin liian tarkkaan etukäteen suunniteltu)

aion asua vuokralla (vaikka ikuisuuden jos siltä tuntuu)

– alisuoritan kokoajan ja jatkuvasti (luotan siihen, että jos jotakin aidosti haluan, kipinä siihen löytyy vähemmälläkin vaivalla)

– en säästä (paitsi asioihin, joita aidosti haluan ja asunto ei kuulu niihin)

– en näe ihmisiä enemmän (koska en jaksa, en ehdi ja aika suoraan sanottuna, useimmiten ei edes kiinnosta)

en karista raskauskiloja (jos elämässä on muuta mielenkiintoisempaa. Suklaa on esimerkiksi mielenkiintoisempaa)

– lisään blogipostauksiin rakeisia puhelinkuvia (enkä aina vain laadukkaita kamerakuvia)

– voin muuttaa vapaasti mieltäni (vapaus muuttaa mieltä tule pitkäjänteisyyden edelle, mielen tai haaveiden muuttuminen ei ole heikkouden merkki)

– torkutan useammin (myös silloin kun lapsi ei ole herättänyt sata kertaa yössä, myös silloin kun olen nukkunut jo 8 tuntia, myös silloin kun vaan aidosti nukuttaa!)

Uskallan väittää, etten ole yhtään huonompi ihminen vaikka nämä kaikki lupaukset toteutuisivat. Päinvastoin: saatan olla jopa, huh, onnellisempi…

 

Tekstiin linkitetyt postaukset:

Asunnon ostaminen: enemmän harmittaa menetetyt vuodet kuin menetetty raha

Itseinhosta itsensä hyväksymiseen – vartalo synnytyksen jälkeen

 

Seuraa: INSTAGRAM / FACEBOOK

Yhteydenotot: tyhjaajatus@live.fi

Kommentit (12)
  1. Mielenkiintoinen tuo onnellisuuden ja ”hyvänä ihmisenä” olemisen kontrasti. Koska monesti jotenkin ajatellaan, että onnellisuus on jotain, mihin pääsee käsiksi, jos on oikeanlainen ja tekee oikeita asioita. Totuushan on se, että onnellisuus on henkilökohtaista ja jokaiselle erilaista. Onnellisuuden eteen kai pitää ja saakin olla vähän itsekäs ja tehdä asioita niin kuin parhaalta tuntuu, eikä niin kuin joku mikälie normi määrittelee. Hyviä, onnellisia päiviä sun kevääseen 🙂

  2. rohanmickle
    22.1.2020, 14:41

    What a wonderfully genuine post <3 Absolutely great reverse promises!

    https://androidswiki.com/smash-hit-for-pc-free-download-windows-7-8-xp-vista-and-mac

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *