Apua psykologilta

Tässä muutama viikko sitten sattui totaalinen romahtaminen. Kesken työpäivän itku päälle, lukittautuminen omaan huoneeseen. Pelko tulla ulos huoneesta. Tärinä, hengenahdistus ja paniikkikohtaus. Siinä vaiheessa itse tunnistin, että nyt on ylitetty raja. Pikku breikki tekisi hyvää. 

Työterveydestä määrättiin muutama päivä sairauslomaa äkillisen stressireaktion takia. Lepäilen muutaman päivän. Katsoin televisiota koira kainalossa, juttelin asioista vertaistuen kanssa ja olin vain. Ei töitä, ei hoitosuunnittelua. Hetki vain hiljaa paikallaan. Ja tuli tarpeeseen ihan vain se muutama päivä. 

Nyt on eka inssi takana. Testipäivä tällä viikolla. Viime viikon närästi, oksennus nousi kurkkuun, nukuin huonosti, maha oli sekaisin, tissit turpos ja kipeytyi. Vastaavasti koko ajan on niin helvetinoinen menkkaolo. Mahaa nipsii vähän samalla  tavalla kuin ennen menkkoja, mutta ei kuitenkaan samalla tavalla. Muuten maha tuntuu vaan niin menkkamaiselta. Tiedä sitten. 

Kun nämä oireet osoittautuu mun kuvitelmiksi niin tiedän, että totaali romahdus on taas edessä. Romahdus eteisen matolla itkien. Sitä odotellessa. Valmiiksi jo mietin, että miten siitä taas nousen.

Kävin tänään juttelemassa tuntemuksista psykologin kanssa. Puhuin katkeruudesta, vihasta, surusta ja syyllisyydestä. Ihana oli kuulla, että ne kaikki tunteet on oikeutettuja. Mulla on oikeus tuntea näin.