Vika on minussa

Aluksi meille sanottiin, että vika on miehessä. Sitten sanottiin, ettei vikaa ole kummassakaan. Näillä mentiin. Nyt solujen kato on ollut niin suuri, että vika on minussa. Niin minulle sanottiin. 

Selittämätön syy ja miehen vika oli helpompi kestää. Minun viallisuuden kestäminen on ihan kauheaa. En tahdo ymmärtää. Mitä olisi pitänyt tehdä toisin? Jos ois jättänyt tequilat joskus juomatta niin oisko tilanne eri? 

Miksi minä jolla ei päällisin puolin ole mitään vikaa ei osaa tuottaa toimivia soluja? Raastaa itseä sisältä ajatus sanoa näin, mutta nistit, +40kg ylipainoiset ja naiset joilla kasvaa parta niin pystyy siihen. Miksi en minä? 

Kun elettiin siinä uskossa, että vika on miehessä oli helppo ajatella tulevaisuutta. Yhdessä silti, hoidoissa on mahdollisuuksia. On ics ja luovutetut siittiöitä. Nyt kun vika on minussa niin miksi kukaan haluaisi olla minun kanssa. Ei ole mitään mikä muuttaisi minun genetiikkaa. Ei ole mitään syytä miksi minun pitäisi viallisuudellani pilata toisen elämä itkien, surkutellen ja tulevaisuudesta haaveillen.