Fiiliksiä

Tällä hetkellä meillä eletään tasaisen toiveikasta aikaa. Ihan huolestuttaa miten tasaista ja seesteistä. Ihan on sellainen fiilis, että kohta mennään taas alas ja kovasti. 

Uudet ja ”tujummat” hoidot on aloitettu. Tutustumiskäynti oli kiva ja antoi toivoa. Lääkärin mukaan mahdollisuudet onnistua on hyvät. Sehän tässä ehkä pelottaakin. Ensimmäisenä kiertopäivänä tuo tieto ei paljon lohduta. 

Pistokset on aloitettu ja piikittelyn tottuminen on mennyt ihan hyvin. Sivuoireita ei ainakaan vielä ole ollut sen suuremmin. Jotenkin tuntuu, ettei minulla ole edes oikeutta valittaa mahdollisista oireista. Tai no oikeus olisi, mutta jotenkin en kehtaisi edes. Taikauskoisuus nostaa taas päätään, mutta ehkä myös tietynlainen nöyryys. 

Mies on ollut aivan järkyttävän ihana. Tutustumiskäynnillä hän kyseli kaikkia kysymyksiä ja oli muutenkin todella vakaa ja minun tukena, kun minulla meinasi flipata muutaman kerran. Hän on myös viikon ajan annostellut ja sekoitellut kaikki lääkkeet. Ihana mies. Tutustumiskäynnillä puhuttiin myös parisuhteesta ja avun pyytämisestä. Meidän parisuhde tuntuu tällä hetkellä voivan hyvin. Ehkä siihen vaikuttaa uusien hoitojen antaa toivon kipinä.