Kahden kuukauden jälkeen tilanne on sama. Ei plussan plussaa. Pregnyliä, Letrozoleja ja inseminaatioita. 

Seuraavana IVF. Omat tunteet tuntuu nyt olevan jotenkin hallinnassa. Loppu kiertoa eletään, mutta alkukierrossahan sitä kaikista syvemmissä vesissä ollaan. Sitäkö odotellessa?

Välillä mietityttää raha, välillä kateus nostaa päätään holtittomasti. Välillä tuntuu, että tätä ei jaksa. Välillä herää toivo ja jännitys, entäpä jos. Rankinta on mennä äärilaidasta toiseen ihan hetkessä.

Jos jotain positiivista pitää etsiä, niin enemmän olen ymmärtänyt, ettei me olla yksin. Muutama tuttu on kertonut lapsettomuudestaan ja onnistumisistaan. Vaikka onnistumisia on ympärillä, se ei poista pelkoa. Tilastot ei tällä hetkellä puhuttele tai luo toivoa. Tilastot pelottaa. Eniten pelottaa, jos me kuulutaan siihen epäonnistuneiden puolelle. 

Miten nollata ajatukset kohti IVF mennessä? Raha huolettaa myös välillä. Vaikka tahdon ajatella, ettei raha merkkaa tällä hetkellä ollenkaan. Ei pelota vaan huolettaa. 

Neuvoja, tsempejä, kokemuksia saa heitellä!