Kirje syntymättömälle lapselleni
Hei pieni,
Olet ajatuksissani joka ainoa päivä. Olet suurin unelmani, suurin haaveeni. Olen toivonut sinun tapaamista jo useita vuosia. Tekisimme mitä vain vuoksesi, jotta saisimme sinut syliimme. Saisimme nähdä sinun hymysi, ensiaskeleesi, kuulla ensisanasi ja nähdä sinun kasvavan. Ottaisimme mielellämme vastaan myös kaikki haasteet, valvotut yöt, itkut, uhmaikäsi ja murrosiän tuomat vaikeudet.
Opettaisimme sinulle kaikki elämän perustaidot ja käytöstavat. Tarjoaisimme aina sylin johon kiivetä, olkapään joka olisi aina valmis kuuntelemaan. Kodin jonka ovet olisivat aina auki sinulle. Emme ikinä hylkäisi sinua.
Haluaisimme tarjota sinulle myös harrastusmahdollisuuksia, isäsi varmasti ostaisi luistimet sinulle ennenkuin edes osaisit kävellä. Isäsi mielestä luistimet on ainoat oikeat urheiluvälineet, mutta jos päättäisitkin tykätä juosta pallon perässä, niin en epäilisi etteikö isäsi seisoisi nurmikentän laidalla ylpeänä kannustaen. Tai jos tykkäisit tanssia, mummisi ja äitisi veisi sinut tanssitunneille ja ihailisimme kuinka nauttisit musiikista.
Tekisimme siis kaiken sinua varten, aivan kaiken. Rakastaisimme sinua ehdoitta.
Tekisit meistä äidin ja isän, sisaruksistamme tädin ja sedän. Tekisit myös isästäni neljännen kerran vaarin, tälläkertaa ensimmäisen kerran biologisen isoisän. Mieheni vanhemmista tekisit ensimäistä kertaa isovanhemmat.
Sinua odottaisi täällä myös serkkuja. Leikkikavereita sinulta ei varmasti puuttuisi.
Jos asiat olisi mennyt niin kuin ajattelimme, olisit nyt reilu kolme vuotias. Oma isoisäni olisi kerennyt sinut tapaamaan, nyt se on myöhäistä.
Olisit elämämme keskipiste. Tekisit meistä perheen.
Toivon että saan sinut vielä syliini.
-Nuuskamuikkusen tytär