Tervehdys!

Nyt kun meitä kirjoittaa tänne kaksi Laura Sofiaa, niin täytynee aina bloggauksen alussa ilmaista onko kyseessä taivassalolainen vai vaasalainen. Nyt siis taivassalolainen. Laitoin tänne viimeksi Vakka-Suomen Sanomiin lähettämäni vastineen päätoimittajan ihmettelyyn siitä, miksi Taivassalossa kokoontuu mykkä valtuusto.

Muokkasin tekstiä vielä pikkuisen ja se on tämän päivän lehdessä massiivisena vuodatuksena, suunnilleen näillä sanoilla. (Kannattaa rullata alemmaskin, sieltä löytyy kaksi vastinetta, jotka olivat myös tämän päivän lehdessä):

Miksi minusta tuli joojoo-nainen?

Vakka-Suomen Sanomien päätoimittaja kysyy nimimerkin takaa tärkeän kysymyksen 14.11. lehdessä: Miksi Taivassalon kunnanvaltuutetut ovat valtuuston kokouksissa tuppisuina? Olennainen, hyvä kysymys.

Aloitin itse kunnanvaltuutettuna Taivassalossa tällä kaudella, ensimmäinen kokous oli tammikuun lopussa. Kokous kesti muistaakseni kymmenisen minuuttia. Minkäänlaista keskustelua ei käyty. En tiennyt itkeäkö vai nauraa. Aluksi paikallinen pankki jakoi korruptiolahjojaan ja sitten nuijittiin menemään.

Kuulin, että tällaisia Taivassalon kunnanvaltuuston kokoukset ovat aina olleet. Mitä sitä hyvää muuttamaan, eikö ole mukavaa, että pääsee nopeasti kotiin.

Ei se ole. Olen toiminut nyt kymmenen vuotta aktiivisesti politiikassa ja en ole missään, ikinä törmännyt tällaiseen päätöksentekokulttuuriin kuin Taivassalossa.

Jos et ole asunut kunnassa vauvasta asti, toiminut paikallisessa yritysmaailmassa tai pankissa johtotehtävissä ja halua rakentaa Taivassalon keskustaan graniittiseiniä, joita uudeksi seurakuntakodiksi kutsutaan, niin sinun on parasta pysyä poissa päätöksenteosta, tai olla ainakin hipihiljaa.

Jos et tajua pysyä hiljaa, niin sinut pelotellaan hiljaiseksi.

Ehkä tämän takia isojen ryhmien uudetkin valtuutetut ovat valinneet mykkyyden lähtökohtaiseksi tavaksi vaikuttaa. Itse en sitä vielä alkuvuodesta tajunnut.

Sen ensimmäisen kokouksen jälkeen olin yhteydessä puheenjohtajaan, ja ehdotin kyselytunteja valtuuston kokouksiin. Muutaman kerran vuodessa varattaisiin kokouksen yhteydessä kunnolla aikaa valtuutettujen kysymyksille meneillään olevista asioista. Yleensä yksi valtuutettu seuraa aktiivisesti yhden tai maksimissaan kahden lautakunnan asioita, eikä kaikkea ole esityslistoilla.

Tällöin myös niiden valtuutettujen, jotka eivät ole hallituksessa (meitäkin tosiaan on muutama, tosin taidan edustaa nykyisellään ainoaa ryhmää, jolla ei ole hallituksessa lainkaan edustusta) olisi mahdollisuus esittää julkisesti kysymyksiä hallitukselle, ja se lisäisi osaltaan päätöksenteon avoimuutta, toisi eloa kokouksiin ja palvelisi jatkossa livestriimausten tai kokoustallenteiden katsojia.

Niin, tässä vaiheessa vielä uskoin, että jatkossa kokoukset taltioitaisiin.

Tein heti ensimmäisessä valtuuston kokouksessa valtuustoaloitteen, jossa halusin lisätä päätöksenteon läpinäkyvyyttä. Kuntalaiset voisivat keskustella jo valmisteluun tulevista asioista ja voivat halutessaan vaikuttaa asioihin luottamushenkilöiden tai virkamiesten kautta.

Halusin myös, että nuorten ääni huomioitasiin yhä paremmin päätöksenteossa ja esitin alkuun seuraavia toimenpiteitä:

Toimielinten esityslistat julkistetaan internetissä liitteineen ennen kokousta, heti kun ne valmistuvat.

Kunnanvaltuuston kokoukset lähetetään suorana lähetyksenä internetissä esimerkiksi Enontekiön kunnan tapaan, mutta tallenteisiin voi palata myös myöhemmin nettisivuilla.

Selvitetään nuorisovaltuuston perustamista Taivassaloon.

Näistä toteutettiin ensimmäinen, ja nykyään toimielinten esityslistat liitteineen ovat netissä heti valmistumisensa jälkeen. Kuntalaiset pääsevät tutustumaan niihin samaan aikaan päättäjien kanssa. Livestriimaukset eivät toistaiseksi edenneet ja sivistyslautakunta oli sitä mieltä, ettei nuorisovaltuustolle ole kunnassamme tarvetta.

Olen myös vaatinut kunnan päättäjille koulutusta muun muassa kokoustekniikasta, jotta päättäjät varmasti tietäisivät, mitä heidän tehtäviinsä kuuluu. Koulutusta on hiukan järjestettykin, vielä se ei ole kuitenkaan muuttanut päätöksentekokulttuuria käytännössä.

Syksyllä ylitin ilmeisesti jonkun näkymättömän rajan, sillä uskaltauduin kysymään valtuuston sähköpostilistalla, voisiko valtuusto päättää kokousajoista etukäteen, eli noudattaa lakia. Tähän asti käytäntö on ollut se, että valtuuston kokouksista saa tiedon muutamaa päivää etukäteen.

Tämä oli hallituksen varapuheenjohtaja Anssi Päivärinnalle liikaa. Hän lähestyi minua henkilökohtaisesti yleissävyltään asiattomalla sähköpostilla, jossa hän henkilökohtaisten viittausten lisäksi kertoi, että ”kokousaikataulut muodostuvat asioiden mukaan ei minkään ennakkoon laaditun aikataulun mukaan.”

Ikävä kyllä kuntalaki on asiasta eri mieltä (eli valtuusto päättää kokousajat, ja jos tulee lisätarvetta, valtuuston pj kutsuu koolle), mutta ei sillä kai niin väliä.

Esimerkiksi Vantaalla on kaikille toimielimille kokousaikataulut koko vuodelle, enkä tiedä mitään kuntaa Taivassalon lisäksi, jossa kokousaikatauluja ei päätettäisi ainakin puoleksi vuodeksi eteenpäin. Sillä, että kokousajat on sovittu ajoissa voidaan varmistaa, että ihmisillä on aikaa valmistautua, hankkia lisätietoja ja pyytää mielipiteitä. Tiukat aikataulut vaikeuttavat kuntalaistenkin mahdollisuuksia seurata päätöksentekoa.

Keskinen ihmetteli valtuuston puheenjohtajan tiukkaa otetta nuijaan. Jos hän olisi ollut läsnä kunnanvaltuuston tilaisuuksissa aikaisemmin, hän voisi spekuloida valtuuston puheenjohtajan tiukasta linjasta esimerkiksi seuraavaa: Voisiko se olla tapa suitsia jo ennalta asiattomia vuodatuksia, joiden pelossa täällä täytyy elää?

Koska samat henkilöt ovat johtavia päätöksentekijöitä seurakunnassa ja kunnanvaltuustossa, niin puurot ja vellit ovat auttamattoman sekaisin, ja kunnan strategiaseminaarissa saattaa kuulla tulikivenkatkuisia monologeja seurakunnan asioista.

Sävy ei suinkaan ole aina asiallinen, eli ymmärrän hyvin, jos nuijan varressa täytyy olla henkisesti varpaillaan.

Pääsin kokemaan seurakunnan päätöksentekoilmapiiriä hiljattain itsekin, kun sain yllättäen kutsun varavaravarapaikalta kokoukseen. En ollut osannut odottaa, että seurakuntakodilla järjestetty tilaisuus päättyy itseeni kohdistuvaan sakinhivutukseen, mutta niin siinä kävi.

Kirjoitan asiasta pidemmin poliittisessa blogissani: http://www.lily.fi/blogit/tyhma-kysymys, jonne kirjoitan muutenkin Taivassalon paikallispolitiikasta, mutta tässä tyydyn toteamaan, että meno seurakunnan päätöksenteossa on kaukana sellaisesta arvomaailmasta, jonka voisi äkkiseltään seurakunnan päätöksentekoon yhdistää.

Ikävintä asiassa on se, että tämä seurakunnassa toimiva lynkkaajajoukko on pääpiirteissään sama, joka johtaa myös kuntaa, voisi puhua eräänlaisesta klikistä.

11.11. oli ensimmäinen kunnanvaltuuston kokous tämän kirkkovaltuustoepisodin jälkeen. Saavuin kokoustilaan viisi minuuttia ennen kokouksen alkamista, sillä minulla ei ollut ennen kokousta ryhmäkokouksia tai hallituksen palaveria. Osallistumiseni herätti paikallaolijoissa ihmetystä. ”Ai sä tulit?” Kokoomuksesta oli ehditty järjestää minulle varaedustaja paikalle.

Voi vain miettiä, että miksi? En ollut missään vaiheessa ilmoittanut, että olisin estynyt. Olivatko pelottelijat jo tulleet keskuudessaan siihen johtopäätökseen, että kunnon henkisen lynkkauksen jälkeen ymmärtäisin omaksi parhaakseni pysyä kokouksista kaukana ja säästyä näin henkiseltä pahoinpitelyltä jatkossa?

No, toki tuollainen pelottelu jälkensä jättää. Ei tosiaan tehnyt mieli käyttää kokouksessa puheenvuoroja, eli olin huomaamattani liukunut sille paikalle, jolla tässä kunnassa täytyy olla, jos ei satu olemaan kunnanhallituksen puheenjohtaja, varapuheenjohtaja tai muuten jollakin tavalla oikeaa porukkaa.

Sain jo alkuvuodesta kuulla, että täällä on hyvä, että on ajoissa paikalla, ja mielellään pääasiassa hiljaa, niin ei ainakaan ärsytä ketään. Passiivisen tuppisuun rooliin taidan olla taipumassa minäkin, eikä siihen mennyt kuin vajaa vuosi.

Kulttuurit muuttuvat, kun niitä muutetaan, mutta kaikki eivät siitä tykkää, että ryhdytään puhumaan. Kivempi se on vuosikymmeniä kaikessa rauhassa suhmuroida sillä porukalla, mikä on tunnettu rippikouluiästä asti. Kunnan päätöksenteko, seurakunnan päätöksenteko, taustalta löytyvät olennaisilta paikoilta samat ihmiset.

Jos et ole heidän takanaan, älä puhu.

Mitä jos tähän ”Taivassalon tapaan” ei alistuisikaan? Jos me päättäjät uskaltaisimmekin ajatella ihan itse, ja avata suumme, käydä aitoa vuoropuhelua?

Terveempää, avoimempaa ja elävämpää päätöksentekokulttuuria toivoen, Laura Rantanen (vihr.), Taivassalo

Ja koska Vakka-Suomessa osataan olla tehokkaita, löytyvät vastineet kirjoitukseeni jo saman päivän lehdestä. Minulle vastasi kunnanvaltuuston puheenjohtaja Pauli Kurkilahti sonetilla ja kunnanhallituksen varapuheenjohtaja ja kirkkoneuvoston jäsen Anssi Päivärinta pienellä vastineella.

Tuossa siis Päivärinta, joka siirtää keskustelun henkilökohtaisiin ominaisuuksiini. Tässä välissä täytyy todeta, että en ole myöhästynyt _yhdestäkään_ kunnanvaltuuston kokouksesta. Ainoa kokous, jossa olen ollut samaan aikaan Päivärinnan kanssa paikalla ja josta myöhästyin pari minuuttia, sillä minut hälytettiin paikalle hyvin lyhyellä varoitusajalla, on tuo surullisen kuuluisa kirkkovaltuuston kokous. Muista kokouksista en ole myöhästynyt, joten tuntuu hieman liioitellulta käyttää ilmaisua ”pääsääntöisesti.”

En (tietenkään! OMG!) ole myöskään varastanut kirkkoherralta tuolia tms. Sen sijaan soitin kirkkoherralle tänään ja kyselin hänen näkemystään tästä kirjoituksesta. Hän ei aio kirjoittaa vastinetta, mutta ei myöskään jaa Päivärinnan näkemystä tai kokemusta tapahtumien kulusta.

Tässä Kurkilahden vastine, jossa ei harmillisesti edelleenkään kirjoiteta mitään valtuuston kokousaikataulujen lakisääteisestä sopimisesta. Sonetit on tietenkin otsikkona lämmittävä asia ja tämä on muutenkin vastineena asiallinen, vaikkakaan en jaa näkemystä siitä, että olisi mitenkään erityisen hyvä asia, ettei päätöksentekoprosessia avata tai päätöksiä perustella.

Tällaista täällä tänään, täytyy vielä vastine laittaa, koska ei ole kauhean kiva, että lehdessä omista tekemisistä suoraan valehdellaan. Viittaan Päivärinnan kirjoitukseen. Hauska sattuma, että ihan samaan aikaan, kun näitä olen itsekseni täällä tuvan hämärässä tuumaillut ja kirjoitellut, on demareiden peruspalvelulautakunnan jäsen ja kunnanvaltuuston varavaltuutettu Kari Ahonen tuottanut tällaisen kirjoituksen ihan samaa asiaa sivuten. Olen ehdottoman samaa mieltä avoimuuden lisäämisen tarpeellisuudesta, mutta siitä en ole samaa mieltä, ettei yksikään päättäjä olisi tehnyt mitään, olen minä koittanut!

Jatkossa avoimuuden on pakko jalkautua laajemminkin käytäntöön, onhan se nyt yksi kunnan ydinarvoista, ja määrittelee siis kunnan asioiden hoitoa.

https://www.facebook.com/pages/Kari-Ahonen-SDP/321730587924554 – Tuolla Ahonen siis kirjoittaa seuraavaa:

ARVOT UNOHTUIVAT TAIVASSALOSSA

Taivassalon kunnanvaltuusto hyväksyi 11.11. pidetyssä kokouksessaan Taivassalon uuden kuntastrategian, vision ja arvot. Arvoista ykköseksi oli nostettu avoimuus, joka strategiapaperien mukaan tarkoittaa kaiken kunnan toiminnan läpinäkyvyyttä: avointa kommunikointia sekä päätöksenteossa että yhteistyökumppaneiden kanssa.

Tuore päätös ei kuitenkaan kantanut edes sama…n kokouksen loppuun, kun avoimuus arvona jo heitettiin roskakoriin. Valtuuston puheenjohtaja Pauli Kurkilahti (kok) esti ensin keskustelun kunnanhallituksen puheenjohtaja Vilho Vuorisen (kesk) esittämästä kysymyksestä ja viime lopuksi paimensi paikallislehden toimittajan ulos ennen yllättäen kokoon kutsuttua valtuuston ylimääräistä neuvonpitoa.

Kunnanvaltuuston johdon suhtautuminen avoimuuteen tuli uudelleen esiin saman viikon perjantaina, kirkkovaltuuston kokouksessa. Tässä yhteydessä Kurkilahti ilmoitti selkeästi, että keskeneräisistä asioista ei kirkkovaltuustossa tulisi puhua. Samaa kantaa edusti kokouksessa myös toinen kunnallispolitiikan konkari eli Anssi Päivärinta (kok), jonka mukaan valmisteltavia asioita ei pitäisi julkistaa. Tuskinpa kummankaan kanta avoimuuteen on toisenlainen kunnan asioita käsiteltäessä.

Jos avoimuutta harrastettaisiin Taivassalossa muutenkin kuin juhlapuheissa, asiat nimenomaan julkistettaisiin jo valmisteluvaiheessa. Kurkilahti ja kumppanit näyttävät kuitenkin pelkäävän, että ihmiset alkavat kiinnostua yhteisistä asioista ja pyrkivät vaikuttamaan asioiden etenemiseen ja päätöksentekoon. Siksi tiedotusvälineet ja kuntalaiset pidetään mieluummin pimennossa, asiat valmistellaan ja päätetään pienessä piirissä ja valtuustolle jätetään pelkkä kumileimasimen rooli.

Kysymys kuuluukin, missä vaiheessa Taivasalon päättäjät alkavat noudattaa itse hyväksymiään arvoja?