Pitäisikö liikkua?

Kävin pari päivää sitten ystäväni kanssa Kangasniemen kunnan kuntosalilla normaalista poiketen työpäivän päätteeksi. Koska sali on aamuisin auki kaikille, niin ei tullut katsottua onko perjantai-iltana klo 16 salia varattu. Salilla oli meidän lisäksi ehkä viisi muuta treenaajaa ja saimme tehdä oman treenimme hyvin vapaasti välineisiin paljoakaan jonottamatta.

Pukeutumistilassa jutustelimme erään naisen kanssa, joka oli myös pois lähdössä. Kävi ilmi, että olimme olleet kunnan työntekijöiden salivuorolla koko ajan. Hieman nolostuneina pahoittelimme tapahtunutta ja typeryyttämme siitä, ettemme olleet ottaneet selvää aukioloajoista. Asia ei tätä naista ainakaan haitannut, koska salilla oli kyseilellä vuorolla ainoastaan KOLME kunnan työntekijää. Emme siis olleet siellä kenenkään tiellä.

Tapahtunut jäi mieleeni. En tiedä millainen systeemi tuon vuoron takana on. Saako vuorolle mennä työaikana, pääseekö sinne kunnan työntekijät ilmaiseksi ja onko siitä tiedotettu riittävästi? On erittäin surullista, että koko siitä suuresta joukosta ihmisiä Kangasniemen kunnassa, ainoastaan kolme oli tullut liikkumaan tuolloin.

Kangasniemen kunnanvaltuusto linjasi seminaarissaan Vantaalla yhdeksi kärkihankkeeksi valtuustokaudelle 2013-2016 Väestön terveys ja hyvinvointi-hankkeen. Kangasniemellä, kuten muuallakin Suomessa, diabeteksen esiintyvyys lisääntyy koko ajan. Huolestuttavinta on se, että kakkostyypin diabetestä esiintyy yhä vain nuoremmilla ja jopa lapsilla. Sairaus on vakava ja voi johtaa huonosti hoidettuna liitännäissairauksiin kuten silmän verkkokalvosairauteen, munuissairauteen ja ääreishermoston vaurioihin. Diabetes on myös erittäin merkittävä kansantaloudellisesti ajateltuna, koska sairastuneilla on useita eri lääkkeitä käytössä ja moni liitännäissairaus vaatii erikoissairaanhoitoa.

Tulevat vuodet ovat vaikeita, koska Kangasniemen kunnalla on tiedossa kalliita hankkeita ja valtionosuuksia leikataan rajusti. Jostain olisi saatava säästöä joka ikinen vuosi. Mitään pikaratkaisua tähän ei taida olla tiedossa. Metsää ja osakkeita voi myydä, mutta kumpikaan ei ole hyvä ratkaisu pitkällä tähtäimellä. Mitä jos alkaisimme miettimään kauaskantoisesti ja puuttuisimme siihen mihin oikeasti pystymme?

Kunnissa erikoissairaanhoidon kustannukset taitavat olla merkittävin kuluerä. Osa kustannuksista on vaikeasti ennustettavia (esim. syöpähoidot), mutta on myös niitä joihin pystytään ja joihin pitäisi puuttua. Elintapoihin vaikuttamalla pytyisimme säästämään huimasti rahaa ja vaikuttamaan jokaisen kuntalaisen hyvinvointiin. Merkittävin tekijä on liikunta, joka muun muassa parantaa veren sokeritasapainoa ja rasva-arvoja, laskee verenpainetta ja parantaa insuliiniherkkyyttä. Liikunnalla ehkäistään kakkostyypin diabetestä, mutta myös hoidetaan kyseistä sairautta lääkehoidon ja ruokavalion lisäksi. Säännöllinen liikunta vaikuttaa parantavasti unen laatuun ja ehkäisee mielenterveysongelmia.

Seminaarissa keskustelimme millaisen kuvan itsestämme valtuutettuina annamme kuntalaisille. Positiivinen asenne ja yhteistyökyky lisäävät positiivisuutta ja yhteistyötä kaikkialla. Voisimme olla esimerkillisiä myös liikkumisen ja terveiden elintapojen suhteen. Haastankin jokaisen valtuutetun ja kuntalaisen Kangasniemellä ja koko Suomessa tähän hankkeeseen mukaan. Jokaiselle löytyy varmasti oma liikuntamuoto ja liikuntaseuroihin kannattaakin ennakkoluulottomasti mennä kokeilemaan uusia lajeja tai pyytää esim. Personal traineria avuksi. Liikuntaan panostaminen on panostamista tulevaisuuteen.

Petra

ps. Toivon, että kunnan työntekijöiden salivuorolle on oikeasti useampi osallistuja kuin tuo viime perjantain kolme!

 

 

Hyvinvointi Liikunta

Terkkuja Tallinnasta!

Petra on hengissä ja voi hyvin. Pian hän on taas täälläkin. Olen jo itsekin laittanut hänelle listaa kysymyksistä, joihin itse haluaisin lukea vastauksia tästä blogista.

Petraa vartoillessa huikkaan terkut Tallinnasta. Täällä on ihanaa, niinkuin aina. Odottelen juuri lapsia lauttasatamasta, tulin itse Tallinnaan edeltä käsin.

Muutama päivä yksin on tehnyt hyvää. Aika samanlaiset rutiinit kuin kotona Taivassalossa, miinus lapsiin liittyvät tekemiset, joiden sijaan olen käynyt syömässä kivoissa paikoissa ja kuuntelemassa venäläistä punkkia ja suomalaisia SMC Lähiörottia Telliskivessä.

Oli hassua huomata, että pari ensimmäistä päivää ajattelin ihan koko ajan kaiken lasten kautta. Kun menin kauppaan, ostin majapaikkaan heille aamiaistarpeita. Mietin vierailukohteita sillä mielellä, mitä teen heidän kanssaan, kun he tulevat. Löysin itseni pyörimästä Kaubamajan leluosastolta.

Vasta eilen mieleeni hiipi ”herää, pahvi!”-ajatus. Mitä itse haluan tehdä? Oliko leluosasto tosiaan parasta, mitä saatoin keksiä? (Olihan se toki hieno.) Kävin uuden kivan kaverin kanssa syömässä ja höpisimme ihmissuhteista. Mahtavaa! Ja hieronnassakin kävin. Huomasin miettiväni uusia työjuttuja juuri siltä kantilta, että mikä minua kiinnostaa, mistä tykkään…

Aika pitkälti tekemiseni ovat sellaisia olleetkin, mutta jotain uutta taas kaipaan.

Kalamajassa on hyvä elellä. Vanhaan kaupunkiin on pieni kipitys ja käden ulottuvilla on kaikkea kivuutta, kuten super-ihana Boheem-kahvila, josta saa maailman parasta suitsujuustukeittoa ja se juustokakku! Se kävisi lounaasta.

Nelliinan vaatehuoneen Niina tutustui (emme siis yhdessä, sattumalta bongasin hänen bloggauksensa) Kalamajaan viikonloppuna ja hänen upeita kuviaan voi katsella täällä. – Suosittelen lämpimästi!

Töitäkin olen tehnyt, mm. pohdiskellut suomalaisten vammaisten työtoiminnan mielekkyyttä. Linkkaan jutun heti, kun se on julki. Huomenna pitäisi olla. Kävin katsomassa Viru-hotellista kertovan dokkarin toissa iltana ja se sai taas miettimään Viron historiaa ja sitä, kuinka paljon Tallinna on muuttunut niistä ajoista, kun kävin täällä ensimmäistä kertaa 90-luvulla teininä. – Ja rakastuin heti.

Kaikki ei ole muuttunut, onneksi. Esimerkiksi huivipäiset mummot, ihanat herkut ja kauniit rakennukset. Itse asiassa rakennukset pääsevät taas paremmin oikeuksiinsa, kun niitä on alettu rempata innokkaasti, esimerkiksi juuri täällä Kalamajassa.

Viron historian miettiminen on kirvoittanut ajatuksia suomalaisesta demokratiasta, suomalaisesta vapaudesta. Missä mennään sen kanssa? Bloggaan aiheesta jossain vaiheessa jonnekin jotain. Tämän selkeämpi ei päätös voisi olla.

Tänään olen saanut kunnon kiksit tästä. Ja ihan pian lapsista, joiden kanssa olen suunnitellut tekeväni kaikkea mahtavaa. Ainakin menemme ilman muuta tänne, paikka on vielä suht lähellä ”kotiani.” Luvassa myös sokeroöverit, sillä jo saapumispäivänä ostin naapurin viinakaupasta(!) lapsille vaahtokarkkikakun…

T: Tallinnan Laura

Suhteet Oma elämä Matkat Uutiset ja yhteiskunta