Yksi kesämekko + kahdet shortsit =

Kun valoa alkaa riittää niin aamutuimasta iltamyöhään ja lämpömittari näyttää varjossakin +15 astetta tajuaa, että kohta tosiaan on kesä. Miten siihen pitäisi suhtautua? Ainakin ensin hoksaa, että noniin, eipä ole sitä kuuluisaa kesäkuntoa tänäkään vuonna ehtinyt saavuttaa ( joo, nimenomaan ehtinyt. Kiirettä näet pitää, onhan mulla esim. blogi ja kaikkee). Sitten sitä lohduttautuu sillä, että ei se mitään. Kaikki on niin ankaria itselleen, että ei ne edes huomaa kun meikäläinen viilettää reidet rytmiä takoen ja selluliitit hölisten rannalla niiden ohi. Ja aikaisempaa postaustani kompaten: mä olen just hyvä näin, mahamakkaroineen päivineen! Ja niin ootte muuten tekin!

Kaiken edellämainitun paniikin ja mielen tyynnyttelyn jälkeen sitä hoksaa omistavansa vaan yhden kesämekon ja kahdet shortsit, joista toisista persposket aina niin iloisina vilkkuu ja toiset eivät oo menneet kiinni enää vuosiin. Ajankohtaista olisi siis vaatekaapin läpikäyminen ja uusien hankintojen suunnittelu. Kännykän muistiossa mulla on kesävaateostoslista: on huivia ja neuletta ja hametta ja mekkoa ja shortsia ja paitaa ja paitulia ja tuubitoppia ja toppia ja ja ja. Lista on loputon. Niimpä ajattelin ensin käydä läpi nykyiset vaatteet, ja ostaa sitten vain sen, mitä ihan aidosti ja oikeasti vielä uupuu ja mille on tarvetta.  

Mulla on vaatteet kahdessa aivan tavallisessa vaatekaapissa, joiden epäjärjestystä olin jo tovin katsonut sormien lävitse. Niimpä alkoi projekti, jossa meni reilu pari tuntia. Päätin, että nyt lentää pois kaikki ne vaatteet, joita en ole vuoden sisällä käyttänyt tai jotka muuten ovat jo elämänsä päässä. Liian pienet farkut olen säilyttänyt ”ehkä vielä joskus” -ajatuksella. ”Ehkä vielä joskus mahdun näihin.” Samalla periaatteella kaapinpohjalle olivat jääneet parittomat sukat, joihin ”ehkä vielä joskus löytyy pari”, reikäiset paidat ” ehkä vielä joskus muistan korjata tämän” ja vanhat hupparit, jotka ”ehkä vielä joskus meen jonnekin ryönäiselle mökille, jossa just tää elämää nähnyt, pinttynein tahroine ja reikine varustettu huppari olis just passeli.” Nyt lensi kaikki nuo pois. Lopulta roskiin lensi yksi Ikean kassillinen ja yksi muovipussillinen vaatteita. Kierrätykseen lähtee kaksi Ikea kassillista. Ja ajatella, että silti mun vaatekaapit on aivan täynnä. Saan kumittaa aika monta kohtaa mun kesävaateostoslistastani pois, sillä todellisuudessa tarvetta (ehkä ennemminkin halua) on enää vain mekolle ja farkkuhameelle.

Suosittelen ihan kaikille tätä vaatekaappiprojektia. Tuli varsin hölmö ja kiittämätön olo kun näki, miten paljosta voi luopua ilman että oikeastaan täytyy luopua mistään. Oliko tuossa lauseessa mitään järkeä, tuskin. Mä menen nyt nukkumaan. Antoisia vaatekaappiprojektihetkiä<3