Karjalanpiirakkaa ja pieniä iloja

Mitä kuuluu? Mulle kuuluu uutta ja jännää, ja hyvää! Tänään tätä postausta kirjoitellessa mulla on edessä viimeinen työpäivä nykyisessä työpaikassani. Lähes kahdenvuoden rupeama on siis vaihtumassa uusiin tuuliin. Ajatukset ovat pyörineet paljon siinä, onko ihan typerää vaihtaa tuttu ja turvallinen työ upeine työkavereine toiseen tuiki tuntemattomaan. Hölmöhän siinä olla täytyy, jos paria viikkoa ennen kesälomaansa vaan ottaa ja lähtee, vaikka luvassa olisivat olleet ekat täydet kesälomat. Ei sillä, kyllähän paikanvaihto on mielessä jo pyörinytkin. Toivon uudelta työltä uusia mahdollisuuksia,taitoja ja ystäviä. Ehkäpä myös uusia aatteita tulevaisuudesta. Aijon ottaa tulevat haasteet vastaan avoimin mielin ja turhia stressaamatta. Haluan keskittyä elämään ja siitä nauttimiseen, kesään ja valoon ja lämpöön.

Oon tällä hetkellä ihan elämäpäissäni. Mulla on tunne, että mulla on merkitys ja mua arvostetaan, ja että kaikki ovet ovat avoinna. Se on tavallansa ihan hassu fiilis, vaikkakin tietysti ihana. Tämä tunne on monien pienten eleiden, tekojen ja sanojen summa. Yhtenä esimerkkinä se, kuinka sain läksärilahjaksi mun työkaverilta kirjeen ja korvakorut. Pieni ele piristi mun päiväni ihan tappiin saakka! Korvakorut olivat meidän työpaikan viereisestä liikkeestä,jonka meiningille aina naureskeltiin. Liike availi ja sulki mielivaltaisesti oviaan pitkin päivää, se oli täynnä värikkäitä ilmapalloja, huiveja ja koruja ( ja kaikkea muutakin maan ja taivaan väliltä). Sieltä kuului usein mekaanisen lelukoiran monotominen räksytys, jonka takia teki mieli mennä ja paiskata lelu seinään.( Jos joku tästä kuvailusta keksii, mikä liike kyseessä, niin olet ansainnut kymmenen pistettä ja papukaijamerkin!) Oli siis ihanaa, että niinkin pikkuiseen pakettiin oltiin sisällytetty niin paljon ajatusta. Muisto lahjan antajasta, työpaikasta, naapuriliikkeestä (olennainen muisto tämäkin, hah!). Ihanan paketista teki myös se, kuinka se osoitti ystäväni jo tuntevan minua. Hän muisti, miten mulla on ollut tavoitteena alkaa käyttää enemmän roikkuvia korviksia, sekä sen, miten mun kaikki korut ovat aina hopeita.

PS. Kuvissa komeilee itsetehdyt sämpylät ja karjalanpiirakat! Nam!

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *