Täsä mää taase olisisi

Hei, täällä taas! Aikaa on kulunut liikaa viime postauksesta, ja aivan tolkuttomasti asioita on ehtinyt tapahtua. Viimeisimmässä postauksessa kerroin viimeisestä työpäivästä ennen uusia tuulia – siis uutta työpaikkaa. Nyt on elämä viskonut ja paiskonut niin, että viikon päästä olen taas jälleen kerran uudessa paikassa aloittamassa työrupeamaa. Vaihdan näemmä työpaikkoja kuin sukkia, vaikken lainkaan tarkoituksenomaisesti (ja toivon että porukka vaihtaa sukkia useammin kuin kolmesti vuoteen).

Totisesti, paljon on tapahtunut. Oli tyhmä veto vaihtaa työpaikkaa enemmän tai vähemmän kuormittavasta toiseen samanmoiseen aivan lennosta, ilman pienintäkään hengähdystaukoa. Sitä huomasi olevansa varsin uupunut, ja tuntui kuin viettäisi kaiken aikansa töissä. Siinä sitä ajatteli, että mikä on tärkeää. Se, että painaa paljon duunia ja tienaa hyvin, vaikkei työ ehkä tuntuisikaan mukavalta, vai se, että on aikaa myös elämälle. Helppo päätös. En tiedä onko se laiskuutta tai mukavuudenhalua, ehkä heikkoutta ja  tyhmyyttäkin antaa periksi näin pian. Tästä olen vääntänyt kättä itseni kanssa jo jonkin aikaa tullen siihen lopputulemaan, että ehkäpä se on kaikkea edellämainittua. Mutta mulle merkitsee onni ja hyvinvointi enemmän kuin ulkopuolinen hyväksyntä.

Mulla kesä meni aivan ohi. Koen todella olleeni aina töissä, tai menossa töihin, tai ajattelemassa töitä, tai lukevani tekstiviestiä joka pirahti puhelimeeni työkavereideni toimesta työhön liittyen. Työt ovat olleet aina läsnä, hyvässä ja pahassa. Lähinnä pahassa. Ihanat kesäpäivät eivät tuntuneet niin ihanilta työpaikan ikkunoista katsellen, eikä kesän lämpö koskettanut parkkipaikalta töihin tai kotiin kiitäessä. Ihoni on yhtä kalpea kuin se oli helmikuussa.

Nyt kävi mielettömän hyvin, ja sain kuin sainkin ensimmäistä kertaa elämässäni työn, joka on säännöllinen. Työn, jota tehdään maanantaista perjantaihin, aamu kahdeksasta iltapäivä neljään. IHANAA! Jatkossa saan pitää kaksi vapaapäivää peräkkäin, en köki työpaikalla jouluaattona, juhannuksena, pääsiäisenä, enkä iltamyöhällä

 Odotukseni saattavat olla turhankin korkealla, mutta toivon todella että uuden työn myötä saan jälkeen ryhtiä elämääni. Teen kaikkeni että näin tuleman pitää. Jälleen kerran mainittakoon, että olen elämäpäissäni!

Pahoittelut vielä pitkästä tauosta ja nyt sekavasta kirjoituksesta. Mulla on teille paljon kerrottavaa, jahka saan niitä sanoiksi puettua. Kuullaan siis pian! Nyt mä olen lomalla 😍

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *