Ysärillä pe**e kipeäksi
Näin vähän tarvitaan siihen, että on vatsalihakset (juu, olen löytänyt ne), pe**e(siis pakaralihakset) ja reidet tulessa. Siis voi herranen aika, mä huusin tuskaa, vaikka yritin oikeasti olla sivistynyt ja hiljaa, etten häiritse muita. Siinä vaiheessa, kun olimme lankuttaneet, ”vuorikiipeilleet” lankussa, pyöräilleet matolla, lankuttaneet, vuorikiipeilleet….Mä huusin, voi jösses, mää huusin niin, että seuraavaa kertaa varten voi ohjaaja varmaan laittaa musaa kovemmalle.
Pyöräilybiisikin kesti sa***na melkein viisi minuuttia. Oli muuten ysäriä parhaimmillaan, E-Type! Ohjaaja kysyi yhdessä vaiheessa, kiljumiseni aloitettuani, että ”ainiin, olitko sä ekaa kertaa?”
No, kai mä kulutan naamaani siellä tarpeeksi usein, että muistetaan mun olleen useimminkin siellä. ”Olisit ottanut vähän kevyemmin”
Hehheh, ihan oikeasti. Ei mun luonto antanut periksi. Tai siis antoi. En mä kestänyt sitä pyöräilyä, ei kestänyt koko 4,23 minuuttia. Pakko oli pysähtyä hetkeksi. Rehellisesti, kahdeksi hetkeksi, mutta joutui kyllä röyhistämään rintaa vähän, kun ohjaaja sanoi, että ekaksi kerraksi meni aivan älyttömän hyvin. Jess! Mahtavaa! Uhosin, etten enää ikinä mene sinne (taas), mutta äsken jo ilmoittauduin seuraaville mahdollisille kerroille. Ihme on, jos ei tuolla ohjelmalla rupea keskikeho olemaan kohta vähän paremmassa kuosissa.
Huomenna onkin varmaan tuskallista olla rasitus-ekg:ssä ja kuntopyörässä. Reidet varmaan kiljuu. Positiivinen puoli on siinä, ettei se ole ylihuomenna. Silloin ei varmaan pystyisi.
