no ei se pömppö pysy poissa, jos ei pysy tiukkana itselleen. Viikonloppuna, lauantaina,  lapsilla on namipäivä ja vaikka äippä kuinka vannoo ja vakuuttaa itselleen, ettei mitään nameja syö, huomaa sitä yhtäkkiä mussuttavansa jotain sulkaapitoista, jonka ohimennessään napannut ja pitelee kädessään seuraavaa suullista. Ei ole senkärankaa, ei.

Puolustuksekseni voi kyllä sanoa, että nykytutkimusten valossa suklaata ei ole syytä kovinkaan paljoa vältellä rasvakertymien pelossa. Paljon suklaata kuluttavilla teineillä on usein vähemmän vatsaan kertynyttä rasvaa.Yllättävät tulokset perustuvat Nutrition-lehdessä julkaistuun Granadan yliopiston tutkimukseen. (lähde Huffington post 15.11.2013) 

Ai niin, mutta kun, minäpä en ole enää mikää teini. Kertyy  minkä kertyy ja pois se pitäisi saada.

Ilman työtä se ei poistu, joten toivon, että tänään on parempi päivä ja pääsee tämäkin mamma lenkille tai edes vähän liikkeelle, ihan oman pääkopankin vuoksi. 

 Tämä selkärangaton matelija piilottelee autossaankin pahepussiaan, joka usein on, mitäpä muutakaan, kuin englannin lakritsipussi. Automatka menee rattoisasti popsien, pussi tyhjenee nopeasti ja sen jälkeen onkin huono olo. Siis oikeasti vain lakritsin ylisyönnin aiheuttama oikea pahoinvointi. Mutta kun ne on niin hyviä.

On siis liian aikaista iloita ja juhlia pömpötöntä massua, ja jos ei pääse liikkumaan, niin ei se kulukaan mihinkään, se, mitä on syönyt. Olosuhteet, niistä sen enempää puhumatta, olivat sellaiset viikonloppuna, ettei päässyt lenkille eikä trx-treeneihin, mutta ne eivät olleet ensimmäisenä mielessäkään. Vaikka voisi luulla, että tekosyitä, mutta surullista kyllä, tällä kertaa ei ollut.

Jospa elämä tästä ruahoittuisi ja tasaantuisi ja pääsisi normaaliin rutiiniin, mitä lienee tarkoitetaan, taitaa olla vähän ylämäki, alamäki, ylämäki, alamäki touhua. Elämä yleensä taitaa olla sellaista.