Kyllä maalla on mukavaa, välillä
Viikonloppuna kesä yllätti taas sillä, kuinka ihana Suomen kesä voi olla. Lauantaiaamupäivän vietimme ihanassa pihakirppistapahtumassa, jossa oli lavatanssit samassa. Melkeinpä keskellä peltoa, ihana maalaistalo, lämmin, aurinkoinen ilma ja ystävällisiä ihmisiä. Kirppismyyjiä oli monta ja osalla näytti olevan piilopullo pöydän alla, sieltä sitten vaivihkaa vähän kaadettiin viinilasilta näyttävään lasiin pikkulirauksia. Oli kyllä aivan mahtava tunnelma. Kuin olisi johonkin vanhaan aikaan pudonnut. Kylänvanhimmat istuivat puutarhatuoleilla pöytien ääressä juttelemassa ja heille tuotiin juomaa, pidettiin huolta ja lapset juoksivat pitkin pihaa. Ihan kuin olisimme maalla olleet. Ainiin, mehän asumme maalla.
Me veimme viemisinämme pomppulinnamme lainaksi.
Taattu hitti ja lasten pysäyttäjä, hetkeksi. Kyllä siinä isompikin viihtyy ja meninkin lasten kanssa pomppimaan, kunhan saimme sen kasattua.
Meidän lapset eivät jaksaneet pomppia koko tapahtuman ajan, onhan se jo tuttu vempain, ja lähdettiinkin kotiin välillä. Kun menin hakemaan pomppulinnaa, olin varautunut, että menee kauan aikaa, onhan se aika iso ja painava ja olin varma, että auttajia ei montaa olisi, että ihmiset olisivat ehtineet jo lähteä pois. Vielä mitä, kun saavuin pihaan, tuli neljä miestä auttamaan ja ennenkuin huomasinkaan, oli pomppis auton kyydissä, auto käynnissä ja valmiina lähtöön. Vähän jouduin vain antamaan ohjeita kasaanlaitossa, niitäkään nyt kovinkaan paljoa miehet kuunnelleet. Jäin hetkeksi vielä juttelemaan talon rouvan kanssa ja hän teki minuun jälleen kerran vaikutuksen. Ihana, ihana nainen. Hyvin välitön ja välittää kylästä, kylän tapahtumista ja sen tulevaisuudesta.Se tuntuu olevan tänä päivänä aika harvinaista.
Pitkästä aikaa oli sään puolesta todella ihana päivä, ja sitä erehtyi luulemaan, että kyllä se kesä sieltä sittenkin tulee, kunnes sunnuntai koitti; yksitoista astetta lämmintä ja vesisade.
Ehkä se kesä kuitenkin vielä tulee. Ainakin ensi vuonna?
