Pakollinen ”vielä on kesää jäljellä” – postaus

 

Tässä vaiheessa kesää, se kun ihan yhtäkkiä on lopuillaan, tulee väkisinkin haikeana muisteltua kesälomaa. Samantien tulee korvamato kolkuttelemaan; ”vielä on kesää jäljellä…” soi päässä ja kauan. Sitä hyräillessä katselin lomalla ottamiani kuvia. Mukana on myös muutama lasten ottama.

 

 

Särki kävi nappaamassa pojan pudonneen rinkelin.

Mansikoita, tietenkin piti ostaa! Kesän ehdoton herkku.

 

Mansikoita ostimme tänä kesänä vain sen yhden laatikon. Suurin osa taisi kyllä mennä samantien poskeen. Vähän harmittaa, että tuli niin vähän ostettua, sillä pitkän syksyn aikana niistä saisi monia ihania herkkuja, yllättäen vain napattua pakastimesta. Nappasin lapsilta salaa kourallisen sivuun, jotta sain tehtyä kuitenkin ne pakolliset mansikkajääpalat skumppaa varten (ja samantien napautin itseäni käteen, hyi, tuhmaäiti…)

 

 

Kesäloman yksi kohokohdista oli perinteinen retki Suomenlinnaan. Olen jo monena perättäisenä kesänä käynyt tyttärien kanssa Ryhmäteatterin kesäteatterissa ja tätä retkeä tytöt osaavat jo odottaa. Tämän vuoden esityksen jälkeen odottavat jo nyt innolla ensi vuotta!

 

 

 

 

Tämän vuoden esitys oli jälleen kerran Juha Kukkosen ohjaama ja se oli juuri niin luotettavan hyvä kuin odotinkin. Sovitus oli riemastuttava ja sadussa oli yhdistelty niin Peter Panista, Matrixista kuin MadMaxistakin lähtien elementtejä jotka, yllättävää kyllä, sopivat aika luonnollisen olosesti Liisan tarinaan. Alku oli minulle vähän hämmentävä, sekavan oloinen. Mutta huomattuani, että lapset nauttivat ja tykkäsivät, jätin tarinan analysoinnin ja muiden tarinoiden löytämisen ja jättäydyin vietäväksi, oli kokemus upea. Kiitos vielä #Ryhmäteatteri !

 

Kotiintulomatkalla pitikin sitten piiloutua…

 

 

 

 

 

Perheemme karvaisin jäsen löysi peilin kesän aikana ja on istunut sen edessä aika tiiviisti sen jälkeen. Tämän kuvan sain napattua, kun rekku mökötti meille tytöille, kun olimme koko päivän teatterireissussa ja hän joutui olemaan poikien kanssa kotona. vuff. Rassu oli niin ikävissään, ettei suostunut syömään mitään, hyvä, että pissalle meni. Hö, poikien kanssa piti.

Äiti neljävuotiaan vinkkelistä

 

 Äiti tuli kuvattua (ja onko siinä myös se etusormikin) leikin ohessa.

 

 

 

”äiti, tehdään linna ja sitten rikotaan se”

 

rantaiset kesävarpaat. Tuttu näky meillä

 

 

Ja koska tosiaan, sitä kesää on vielä jäljellä, taidamme taas tänään vielä pulahtaa veteen lasten kanssa. Niin kauan käymme, kun säät ja veden lämpötila sallii.