Haudutetut makaronit eli ruokahuollon vaikeudesta

Lähtökohtaisesti uskon, että kotiruoka on terveellisempää kuin ulkona syöminen. Ja halvempaa ja muutenkin fiksumpaa. Tämä nyt vaan ei päde täällä.

Kanadalaiset, tai ainakin vancouverilaiset, rakastavat kaikkea orgaanista, luomua ja pieniin pakkauksiin pakattua pitkälle prosessoitua ruokaa. Mikä nyt sinällään on kivaa ja ihanaa, mutta tarkoittaa että ruoka on tolkuttoman kallista. Ongelma on sama, oletpa sitten lähikulmakaupassa (josta saa 10 erilaista luomuhammastahnaa ja noin neljääkymmentä oliiviöljyä, mutta ei esim. ihan vaan tavallista tomaattimurskaa) tai isommissa marketeissa.

Harkittiin jo hetken aikaa retkeä vähän vähemmän siistiin naapurustoon itä-Vancouveriin, jossa on kuulemma Walmart, mutta luovuttiin sitten kuitenkin. Periaatteessa täällä on kyllä järkevää ostaa luomua, koska isossa maailmassa lihaa kasvatetaan hormoneilla ja antibiooteilla.

Toinen perusongelma on meidän keittiö. Meillä on siis kalustettu asunto ja periaatteessa pannut ja kattilat löytyy. Kattilasta vaan oli lähtenyt teflon ja paistinpannu pysyi 1/3 pinta-alaltaan levyllä. Noh, retki Ikeaan ratkaisi sen.

Sen jälkeen tuli ilmi, hiukan jo koominenkin, ongelma ruuanlaitossa. Meidän hella ei vaan pysty saamaan yli 2 dl nestemääriä kiehuvaksi. Pääsee ehkä johonkin 90 asteeseen, mutta ei vaan kiehu.

Close, but no cigar. Tämän enempää ei kiehu, vaikka kuinka kauan odottaisi, ennen kuin sieltä on haihtunut vettä niin paljon että jaksaa sitten sen 2 dl kiehauttaa…

Joten sinä iltana, kun yritin laittaa meille ruokaa (alennustuotteista, koska 400 g jauhelihaa maksoi 10 CAD ja on kasvatettu hormoneilla) tarjoiltiin meillä lisäkkeenä haudutettua makaronia.

Seuraavana iltana mies haki töistä tullessaan sushia, joka maksoi 16 CAD ja josta riitti meille molemmille kahdeksi illaksi.

Jättisusheja. Pöydällä yhteensä n. kilo riisiä.

Kotirouvan keittiöura ei siis ole lähtenyt lupaavasti käyntiin. Aasialaisiin ruokiin tutustuminen sen sijaan taas on :)