Viimeaikoina Kindlessä: The Fault in Our Stars
John Greenin The Fault in Our Stars (Tähtiin kirjoitettu virhe) on varmaan kaikki muut lukenut jo vuosia sitten, mutta itse latasin vasta vähän aikaa sitten.
(Olenko muuten hehkuttanut miten täydellisen ihana ja loistava keksintö on Kindle? Vihdoinkin voin lukea lomalla ihan niin monta kirjaa kun haluan, tarvitsematta miettiä montako mahtuu matkalaukkuun! Ja se on paljon kevyempi kannattella kuin pitkät kirjat! Ja mulle internetin rajaton tietomäärä tarkoittaa kyllä sitä ihastuksen tunnetta, kun tajuaa että pitkälläkin matkalla lukemisen loppuessa ei tarvita kuin langaton netti, yksi klikkaus ja taas on luettavaa… parhautta! Vastustin pitkään elektronisia lukulaitteita, mutta myönnän avoimesti olleeni täysin väärässä. En keksi tästä mitään negatiivista sanottavaa, sekin on plussaa että sellaisia ns. kertakäyttöisiä kirjoja – kirjoja joita en aio lukea kuin kerran – ei kerry enää nurkkiin vaan ne on nätisti Kindlen arkistoissa 🙂 Ja halvempiakin ne kirjat on elektronisina!)
Asetelmahan on synkeähkö, nuorten syöpää sairastavien tukipiiri. Mutta lopulta kirja on kuitenkin ennen kaikkea rakkaustarina, sekä pohdinta siitä, milloin elämän voi sanoa olevan elämisen arvoista. Ja millaista vakava sairaus on ei vain sairastuneelle, vaan myös lähipiirille. Ja mitä tapahtuu, kun se vakavasti sairas ihminen ei vai kuolekaan vaan jatkaa sitä kuoleman rajamailla elämistä vuosia.
Hirveästi en harrasta näitä ”lapselle/koiralle/nuorelle avioparille käy huonosti/sairastuu/kuolee”-kirjoja, joita englanniksi kutsutaan termillä sick lit, mutta tämän kyllä luki mielellään. Ehkä siksi, että kieli oli jotenkin niin kaunista.
“As he read, I fell in love the way you fall asleep: slowly, and then all at once.”
Jotenkin sitäkään ei ole tullut koskaan ajateltua, että näinhän sitä ihminen nukahtaa, ensin hitaasti ja sitten kerralla kokonaan.
Kyllä, kirjassa puristettiin esiin kaikki kyyneleet mitä oli mahdollista ja lääketieteelliset faktat eivät ihan menneet kohdalleen mutta silti suosittelisin kirjaa… no jaa, ehkä kaikille. Lääkäreille siksi, että ymmärtäisimme potilaan itse määrittelevän, mikä on laadukasta elämää. Erilaisten vaikeuksien kanssa painiville siksi, että muistaisimme että ”the world is not a wish-granting machine” eli elämässä ei aina vain saa sitä mitä tahtoo.