Pääsiäinen kuvina
Täällä on vain perjantai vapaata, mutta auringonpaiste kruunasi viikonlopun!
Stawamus Chief on siitä hieno päiväretkikohde, että kohtuullisessa ajassa on mahdollista käydä kolmella eri huipulla! Huipuille noustaan myös rapsakkaa tahtia, eli ei tarvitse ensin kävellä kilometrikaupalla päästäkseen vuorelle. Yleisesti ottaen preferoin jyrkkää nousua pitkän, hyydyttävän loivan sijaan mutta jyrkkyydessäkin on huonot puolensa, kuten myöhemmin kävi ilmi…
Toiselta huipulta kohti ensimmäistä
Menossa kohti toista huippua. Mäet oli… jyrkkiä. Lisäongelma oli liiallisen kuntoiluintoiset vancouverilaiset, jotka haluavat kellottaa aikansa huipulle ja takaisin, eivätkä ihan kauheasti välitä onko siinä reitillä muitakin. Toinen ongelma oli enemmän henkinen (jossain määrin myös fyysinen) kun oli tullut tähdättyä siihen, että kolmannen huipun jälkeen palataan eri reittiä takaisin. No sehän ei ollutkaan ihan piece of cake, vaan koostui kahdesta tuskaisesta tunnista jyrkkää paluuta louhikkoisessa puronpohjassa. Vastaa ärsyttävyystasoltaan Suomessa kävelyä hakkuuaukealla. Oli sen verran raskas ettei siitä ole edes kuvia.
Maailman kireimmät takareidet. Työstän tässä samalla poseerausasentoja Grand Canyonin auringonlaskusiluettikuvia varten :P Mutta oli hieno päiväretki, vaikka jalat oli jumissa monta päivää sen jälkeen!
Yaletownin palmut. Täällä todella on palmuja!
Miami Vice-henkeä English Bayssa. Pitkä viikonloppu + aurinko = rannat täynnä ihmisiä. Mutta onko terasseja tai jäätelökioskeja? Ei! Pieni bisnesidea: perustakaa muutama. Rantoja on kilometrikaupalla, mutta ei kioskin kioskia. Täällä on lisäksi joku ihmeellinen kaupungin järjestyssääntö, että katukojuista saa myydä vain hot dogeja tai kastanjoita…
Uutta kameraa ja linssejä ihmettelemässä Van Dusenin kasvitieteellisessä puutarhassa.
Kirsikankukat ovat täällä! Ilmeisesti tarkoitus on pysähtyä todella ja arvostaa kukkia nyt kun ne ovat täällä, koska yhdessä sateisessa yössä ne voivat kadota.
Kirsikkahaikuja.
