”No mitä sinä siellä oikein teit? Oikeastaan enimmäkseen luin vauvablogeja”

Tiedättekö sen ilmiön, kun matkoilta palatessa tarinat tahtovat aina saada vähän erilaista sävyä? Joo, totta kai paistoi aurinko koko ajan ja hirmu paljon tehtiin kaikkea = kun satoi, syötiin hotellihuoneessa suklaata ja kaikki muu aika oltiin altaalla. Vaikka noin esimerkiksi.

Joten mua hirveästi huvittaisi kertoa kuinka paljon joogasin täällä, olen suorastaan joogi, tai kuinka espanja on kuin lähes äidinkieleni tämän reissun jälkeen. Valokuvaajana ainakin olen timantti, National Geographicin kutsua odotellessa.

Mutta mitä todellisuudessa tein? No luin näitä Lilyn blogeja! 😀 Ja koska täällä ei voi kahta klikkausta edetä törmäämättä vauvablogiin, niitäkin. Ja pakko sanoa, että ne oli musta jotenkin todella oudolla tavalla kiehtovia. Aivan toinen todellisuus kuin oma. Kuin kurkkaisi Etelä-Koreasta pohjoiseen tai toisinpäin.

Ja kyllähän sieltä kaikenlaista löytyi 😀 Muiden lapsettomien iloksi voin jakaa muutamia avainsanoja, joilla pääsee skeneen sisälle…

Sormiruokailu. Ilmeisesti jotain hyvin sotkuista. Kehittää paremmin käden motoriikkaa, koska aiemmat sukupolvet ei vaan koskaan syömään lusikalla.

Kantoliinailu, kestovaippailu, -ailu. Kaikenlaista, all I can say. Ilmeisesti koodistoon kuuluu myös, että muiden ko. asioista tekemiä valintoja saa arvostella vapaasti, ehkä jopa toisen kuullen mutta ainakin selän takana.

Vauvantahtinen. Vaikea sanoa, kuuluuko tämä siihen kategoriaan jolla yritetään puolustaa omaa toimintaa vai arvostella toisen.

Perhepeti. Kaikki nukkuu samassa sängyssä, mutta nyt sillä on oma termi.

Vauvakupla. Jokin missä ollaan määrittelemätön aika vauvan syntymän jälkeen. Sanovat ihanaksi. Sillä voi perustella sitä, miksi ei voi lähteä kotoa pois vaikka ennen lapsen syntymää vannottiin että musta ei ainakaan tule sellaista äitiä joka jumittaa vaan sen vauvan kanssa kotona.