Ajankäyttöahdistus

Kun nyt kerrankin on se paljon puhuttu vapaa työelämästä eikä lapsia huollettavana, niin on kerrankin sitä aikaa. Mutta mihin sen kaiken käyttäisi? Täällä avasin näköaloja siihen, mitä kuvittelen tekeväni täällä. Mutta mihin todellisuudessa sitten käytän arkisin aikaani? Kun joskus saa sellaisia riittämättömyysahdistuskohtauksia, että olenko nyt varmasti hyödyntänyt tämän ainutlaatuisen vapaa-aikani parhaalla mahdollisella tavalla ja tehnyt riittävästi. En tosin tiedä mikä se riittävästi on tai kuka sen määrittelee, mutta silti tuli mietittyä tätä ajankäyttöä täällä, vietänkö vain liikaa aikaa lukemalla blogeja… Esimerkkinä keskivertoviikon ohjelma.

Maanantai. Suosikkijoogaohjaajani Colinin tunti on klo 11 maanantaisin, sinne siis. Maanantairutiineihin kuuluu myös kasvissushit lähiravintolassa ja useimmiten suuntaan yliopistolle lukemaan iltapäiväksi. Illalla salille.

Tiistai. Vähän vaihdellen, joko 9.30 joogaan, tällä viikolla poikkeuksellisesti vasta 12.00 astangaan. Yleensä myöskin iltapäivästä yliopistolle lukemaan ja illalla salille. Vaihtoehtoisina lukupaikkoina sadepäivinä myös Starbucks tai Benny’s Cafe, jos ei jaksa yliopistolle asti lähteä.

Keskiviikko on ollut suosikkipäivä, valokuvauskurssi! 10-13, iltapäivällä shoppailua, blogailua tai muuta puuhailua, illalla jälleen salitreenit.

Torstai alkaa liikuntasetillä myös, 9.15 pilates ja sen perään 1.5h baletti. Iltapäivä myös vapaata hengailua, illalla joko neulontakerho tai salille.

Perjantai on myös myöhäännukkumispäivä, jooga vasta joko klo 11 tai 12 fiiliksestä riippuen. Perjantai on myös siivouspäivä ja monesti käyn myös kahvilla pilatestuttuni kanssa.

Viikonloput on enemmän vaihtelevia, yleensä sisältävät jotain retkeilyä.

Ei vaikuta kovin tiukalta :D Tuossa aikataulussa on joitain selittäviä tekijöitä, kuten vaikka se, että en näe mitään syytä herätä 7.00 jos jooga alkaa vasta 9.30 – kerrankin saa siis nukkua tarpeeksi ja ensimmäistä kertaa elämässäni huomaan lopettaneeni päiväunien nukkumisen.

Toinen selittävä tekijä on etäisyydet ilman autoa, esimerkiksi tuonne valokuvauskurssille ehtiminen kello kymmeneksi tarkoittaa kotoa poistumista pian yhdeksän jälkeen ja sama menee takaisintullessa. Pyrin myös viikolla syömään kotona päivisin säästö- ja terveyssyistä, jatkuva ulkonasyöminen ei kuitenkaan ole ihmiselle hyväksi. Samoin aikaa menee erilaisten asioiden hoitamiseen, jos haluaa jotain mitä ei lähikaupasta löydy, pitää kävellä Broadwaylle tai 4th Avenuelle ja matkoihin menee kävellen aikaa. Kotiintulon koitan tähdätä niin, että ehdin tiskata, siivota keittiön ja aloittaa ruuanlaiton ennen kuin mies tulee kotiin.

Enemmänkin päivässä varmasti ehtisi, mutta toisaalta tämän kaiken hienous on myös se, ettei tarvitse jos ei ole pakko :) Varmasti hengaan liikaa lukemassa Lilyn blogeja, mutta niin tuli tehtyä kotonakin kun oli töissä. Yksi kevään pääopetuksista varmaan on ollut, että onnellisuuden pohdinnassa kannattaa erottaa se, mitä itse haluaa ja se, mitä kuvittelee ympäristön haluavan.

Eniten tämä lähti liikeelle siitä, etten ole saanut aikaiseksi opeteltua laskettelemaan vaikka tuossa lähellä on kolmekin laskettelukeskusta. En vain ole kokenut laskettelua minään puuttuvana palasena elämässäni ja kalleus harmittaa. Plus pelkään murtavani luita. Mutta ei sano ettenkö voisi kokeilla ja tiedän, että mies kaipaisi lasketteluseuraa. Eli vaikka ympäristön paineet useimmiten kannattaa unohtaa, omalla kohdallani pienestä rohkaisusta on hyötyäkin, sillä…