Aloitteleva välineurheilija

Ilmoittauduin aikuisten luistelukouluun. Äiti lähetti Aamulehden artikkelin, jonka mukaan 200 euron luistimilla voi hypätä korkeintaan kaksoishyppyjä, mutta kolmois- ja neloshypyt vaativat kalliimmat luistimet. Kiitos äiti, pidetään mielessä. Olenhan kuitenkin luistellut viimeksi kouluaikoina, joten odotan eteneväni hyppyihin tuota pikaa. 

Noin periaatteessa olen välineurheilua vastaan. Valokuvauslehtiä on joskus esimerkiksi vaikea lukea, kun ne menevät sellaiseksi kamerapornoksi. Toisaalta uskon vakaasti, että uskottava olemus on tärkeää ja antaa oikeaa mielikuvaa harjoitteluun. Että vedän kyllä balettitrikoot jalkaan tunneille. Ja joskus aikuisena vasta tajusin, kuinka paljon helpompaa lapsena olis ollut partioleireillä, jos goretex ja vaelluskengät olis keksitty jo silloin. Nokialaiset ei oikeasti ole hyvät vaellusjalkineet.

Kävin kuitenkin ostamassa uudet luistimet. Ssen verran pro halusin kuitenkin olla, etten halunnut kauno- vaan taitoluistimet. Vähän aikaa sitten en tiennyt, että näillä on eroa… mutta ne ”markettiluistimet” on siis kuulemma kaunoluistimia. Ja (hämmentävän paljon) jääkiekkokamaa myyvän urheiluliikkeen myyjä sai vakuutettua mulle, että aloittelijakin hyötyy edes jonkintasoisista luistimista. Se kauppa oli kyllä something else. Tuli sama olo kuin työkaverin 10-vuotiaalle pojalle, joka oli lautapelikaupan löydettyään julistanut kotona että ”iskä, mä löysin miesten kaupan!”. 

Miesten kaupasta huolimatta en ole kovinkaan paljon erilainen, kuin vieressä luistimia sovitellut 5-vuotias tyttö. a) tulee kuuma ja alkaa tuskastuttaa b) haluaisin pinkit luistinsuojat. Mutta onhan nää aika ihq, joskaan en kehdannut heti sen 5-vuotiaan perässä valita niitä pinkkejä vaan vähän aikuismaisemmat (siltikin helmiäisväritteiset) violetit. 

Nyt sitten vaan odottelemaan maanantaita ja aloitusta!