Ei kaikki kokemukset ulkomailla ole parhaita ikinä
Matkustelu avartaa, sanotaan. Väistämättäkin totta. Joskus vaan eri tavalla kun luulemme.
Tässä internetin ihmemaailmassa seikkaillessa sattui eteen juttu Hesarista vaihto-oppilaiden vakuutuksista. Tällä oli kaksi seurausta, joista ensimmäinen oli se, että pitääpä muistaa ottaa lisävakuutus tulevaa Grand Canyonin-vaellusta varten. Mutta toinen juttu, joka sai enemmän ajattelemaan oli tytön tarina vaihtovuodesta.
”Ida-Sofia Sane, 18, vietti vaihto-oppilasvuoden Nebraskassa Thedfordin kylässä 2011–2012. Isäntäperheellä oli maatila.
Huonoja päiviä taisi olla enemmän kuin hyviä, mutta olihan se kokemus. Ihan erilaista kuin kotona. En olisi uskonut, että hoitaisin lehmiä maatilalla.”
Itse en koskaan vaihto-oppilaana ollut, olin kai lukiossa liian kiireinen edes pohtiakseni asiaa. Näin jälkikäteen ajattelee, että miten sitä olisi edes niin nuorena uskaltanut lähteä noin pitkäksi aikaa. Osalla nämä todella ovat niitä parhaita kokemuksia, kuten miehelläni, ja häämatkalla poiketaan moikkaamaan isäntäperhettä Arizonaan yli kymmenen vuoden jälkeen.
Mutta kerrotaanko näille nuorille, tai tuleeko ulkomaille lähteville aikuisille mieleen, että kaikki ei aina mene kuin Strömsössä? Että vaikka ollaan ulkomailla, kokemus ei silti välttämättä ole kiva vaikka voikin olla opettavainen? Eikä siihen aina voi itse vaikuttaa, joskus saa vaan huonot kortit käteen.
Paljon tietysti riippuu omasta asenteesta, mutta joskus ei vaan onnistu. Itsellä on käynyt ehkä tuuri, vaikka kaikki ei aina ole ollut parasta ikinä. Opiskeluaikoina vietin kuukauden Saksassa ja vaikka monien tarinat olivat luokkaa ”paras kesä ikinä, biletin koko kuukauden ja reissasin loput ajasta” tai ”sain tehdä avosydänleikkauksen yksin/opin puhumaan sujuvasti udmurttia/sain ystäviä kolmestakymmenestä eri kansallisuudesta” (noin vähän karrikoituna) niin itsellä oli aika hiljainen kuukausi. Toki siihen pystyi itse vaikuttamaan ja jonkin verran matkustinkin itse.
Osasyynä oli se, että kaupungissa oli samaan aikaan tasan kolme muuta vaihtaria, keskenään parhaat kaverit Puolasta ja poika Venäjältä, jonka saksan (tai sen puoleen minkään muunkaan osaamani kielen) taito rajoittui lähinnä lauseeseen ”Anton, Russland”. Paikalliset opiskelijat paahtoivat koko kesän tenttiluvun kanssa (opiskellen mm. murtumaluokituksia, näin jälkikäteen ajatellen – mitä merkitystä? Jos et aio ihan kauheasti kirurgian etupäivystystä harrastaa, niin kauheasti ei ole hyötyä muistaa montako millimetriä dislokaatiota saa olla missäkin murtumassa…)
Osa siis siitä miten kokee aikansa ulkomailla riippuu varmasti siitä mitä siltä odottaa ja tähän olennaisesti vaikuttaa muiden kertomukset. Näissä tietysti on vähän julkaisuharhaa, että eipä niistä negatiivisista asioista tule niin helposti kerrottua. Tai en tiedä, täytyy ehkä kaivella tarinoita ihmisten vaihto-oppilasvuosista. Jotenkin kiehtova ajatus lähteä niin pitkälle reissulle nuorena, harmi ehkä ettei silloin tullut lähdettyä… miksei aikuisille ole mitään tällaisia ohjelmia.
Mutta olisi kiva kuulla muiden kokemuksia, vastasiko mielikuvat ennen lähtöä kokemuksia vai tuliko heittoja suuntaan tai toiseen, jos langalle sattuu pitempiä reissuja tehneitä.