Fear and Loathing in Grand Canyon eli miten tästäkin blogista tuli treeniblogi
No niin, nyt on sitten sitouduttu. Muutama fakta valottamaan mihin tässä ollaan oikein sitouduttu, tuolta internetin ihmemaailmasta löydettynä.
(Löysin muuten viikonloppuna divarista kirjan, joka olisi analysoinut kaikki 600 Grand Canyonissa sattunutta kuolemantapausta. Mies kieltäytyi ostamasta sitä. Minä näin sen valmistautumisena, mies kauhuskenaarioiden kehittelynä 😀 )
– Bright Angel trail, jota tullaan ylös, on nimetty yhdeksi maailman kymmenestä vaarallisimmasta vaellusreitistä
– ihmiset vertaavat nousua rinkan kanssa kanjonista pois synnytykseen
– ei ole kuulemma mitään syytä, miksi kenenkään kannattaisi kantaa rinkkaa kanjoniin ja takaisin
– ihmiset ovat aloittaneet harjoittelun esim. 8 kk ennen retkeä
– saamassamme harjoitusoppaassa (kyllä, saatiin erillinen opas siihenkin) kehotetaan harjoittelemaan aerobista liikuntaa vähintää 3-5 kertaa viikossa 45 min kerrallaan + lisäksi lihaskuntotreeniä + liikkuvuutta esim joogalla
– alasmenoa South Kaibabia pitkin ei pidä väheksyä, sille kävelytyylille mikä tulee erittäin jyrkän alamäen aiheuttamista lihas- ja nivelkivuista kutsutaan leikillisesti nimellä Kaibab Shuffle…
Näin ihan vaan jotain esimerkkjä mainitakseni. Viimeisenä päivänä, joka on kovin, noustaan tosiaan se 950 m ylöspäin. Kuumassa. Rinkan kanssa. Ohuessa ilmanalassa. Auringonpaisteessa. Olen noussut tuon verran päiväretkillä kyllä, mutta kylmässä, ilman rinkkaa, paljon happea hengittäen.
Mutta: oikeastaan harrastan jo kaikkia noita asioita. Viime viikolla tein kolme punttitreeniä, 3 aerobista (no okei niistä viimeinen oli ehkä vaan puoli tuntia sunnuntailenkillä), 3 joogatuntia, 1 tunnin pilatesta ja 1 tunnin balettia.
Mitä siis jää tehtäväksi?
Tässä on nyt suunnilleen kuukausi aikaa treenata tähän once in a lifetime kokemukseen. Olen hiukan ehkä innoissanikin tästä.
Kestävyys on tietty avainsana. Eli enemmän juoksulenkkejä tai spinningiä. Joudun ehkä sitten kuitenkin paikallisten tapaan kohtaamaan nuo Wreck Beachin kuuluisat portaat, jotka saavat Pispalan näyttämään pikkunyppylältä.
Lihaskuntoa ei saa unohtaa. Rinkan kantaminen vaatii alavartalon lisäksi myös selän ja keskivartalon voimaa. Jyrkät ylä- ja alamäet tulevat varmasti tuntumaan jaloissa. Kestävyyttä pitäisi treenata varmaan enemmän viikossa, mutta kumpikin on haluton vähentämään salitreenejä, ettei hauis pienene. Sillä ensimmäistä kertaa elämässäni olen lähellä saada yhden kokonaisen leuanvedon!
Käytännössä pitäisi siis vähentää salitreeniä ja lisätä aerobista. Joogaa voisi vähentää ja käydä enemmän lenkillä. Lisäksi pitäis tehdä ihan sitä itseään eli käydä vaeltamassa rinkan kanssa. Toisaalta, viikonloppuretkistä en aio tinkiä eli matkustelu tulee ennen treenejä ja toisaalta hauskuus ennen tavoitteita, joten jos mieli tekee ennemin joogaan kuin lenkille niin joogaan mennään. Joogassa tosin voisi vaihtaa painopistettä hathasta astangaan, joka on ainakin mulle myös enemmän tai vähemmän aerobinen suorite.
Mielenkiintoista tulee siis olemaan! Katsotaan, mihin tässä kuukaudessa ehtii. Toisaalta tärkeintä on välttää nyt vammoja, että pääsee retkelle optimikunnossa. Katsotaan, onko joogasta apua henkiseen puoleen. Ainakin niillä tunneilla oppii hengittämään vaikka tuntuu epämukavalta ja haluaisi pois vaikeasta asennosta.