Fear and Loathing in Grand Canyon: sinne ja takaisin

Nyt on otsikossa kyllä niin populaarikulttuuriviittausta, että. Pelkoa ja inhoa-osuus selviää alempana, aloitetaan tuosta hobitti-puolesta.

Muistatteko Hobitti-kirjassa, kun Bilbo joutuu taistelemaan lähteäkö seikkailuihin vai ei? Toinen puoli sukua on Tookeja, jotka on kovia seikkailemaan ja toiset Reppuleita, jotka mielellään täyttäisi ruokakomeroita kotikolossa. Lopulta Gandalf päättää Bilbon puolesta lähettää silloin vielä vastahankaisen sankarin seikkailuun.

Täsmälleen sama ongelma on minulla. Aina kun tulee joku megahyvä idea, käy ilmi että ne megahyvät seikkailut on myös vähän vaarallisia. Siksi ne on megahyviä seikkailuita.

Sinne ja takaisin. Kuva Wikipediasta

Tämänkertaisen nimi on Grand Canyon. Pohdin siellä vaeltamista ekan kerran jo yli vuosi sitten, mutta silloin päädyttiin Kuubaan. Nyt tulevan häämatkan osaltakin sitä jo alkukeväästä vähän tutkin, mutta jäi asia sikseen, koska meillä ei ole telttaa, makuupusseja jne kamoja mukana, ainoastaan päiväretkitavarat ja toisekseen tarvittavat backcountry permitit pitää anoa joku käsittämätön 5 kk etukäteen.

Jostain kuitenkin törmättiin Wildland Trekking-firmaan, joka tarjoaa kuljetukset Flagstaffista hotellilta, opaspalvelut, kaikki ateriat, Ospreyn rinkat, sauvat, teltat eli kaiken.

Viimeksi kun oltiin lähdössä tällaiselle elämää suuremmalle seikkailulle eli 55km vaellukselle Islannissa, huoletti kaikkein eniten varustehuolto silloin. Ensinnäkin koska se jäi minun vastuulleni (koska en myöskään luottanut mieheen että se olisi oikeasti selvittänyt niitä asioita) ja tästä tuli myös vähän kireyttä ilmaan ennen lähtöä. Reissu itsessään oli upea ja varusteet toimivat hyvin. Laugavegur on myös yksi maailman suurista vaelluksista.

Grand Canyon ei ole ns. walk in the park. Ensinnäkin, se on käänteinen vuori. Ensin mennään alas, sitten tullaan ylös kun jalat on jo väsyneet. Ylhäällä voi olla keväällä mukavat 20 astetta, alhaalla polttavat 40 Celsiusta. Alasmennessä ei ole vettä saatavilla. Jos olet liikkeellä keskipäivän aikaan, joudut varmasti ongelmiin. Ylöstullessa nouset myös koko ajan kohti ohuempaa ilmaa.

Meidän retki olisi ns. Classic Grand Canyon tour, jossa laskeudutaan eteläreunalta South Kaibab-reittiä, yövytään pohjalla, toisena päivänä noustaan 500 m Indian Gardenin telttapaikalle, yövytään toinen yö ja kolmantena päivänä koittaa todellinen koitos, 950 m nousua takaisin eteläreunalle.

Joten tällä kertaa suurin huoli on että ihan puhtaasti riittääkö fyysinen kunto. Ilman rinkkaa olen melko varma, että selvittäisiin reissusta mutta ei se kevyttä siltikään olisi. Koska hoksattiin tämä vasta näin myöhään, retket joissa rinkkojen kuljetus hoidetaan muuleilla on jo täynnä. Joten se on tämä tai ei mitään, nyt tai ei koskaan.

Näin yöllä unia kauheista nääntymiskuolemista. Aamulla ilmoitin että lähdetään.