Jooga, tuo aikuisten Twister
Näin lähes neljän kuukauden intensiiviharrastamisen jälkeen en ole edelleenkään yltänyt tasolle, jossa ei aina välillä tulisi tunnilla näitä Twister-hetkiä.
Miten olen enimmäkseen itseni täällä nähnyt.
Jooga on siitä hassu harrastus, että siinä ei näöllä tee oikein mitään. Salissa ei ole ensinnäkään peilejä, joka näin balettiharrastajalle ja erilaisten konseptijumppien suurkuluttajalle on outoa. Combat-tunnista ei vaan tuu mitään jos ei pääse eturiviin. Ai miksi? No siksi että pitää saada ihailla sitä omaa suoritusta 🙂 Ei mua muiden jutut niinkään kiinnosta.
No mutta siellä joogassa siitä olis ihan käytännön hyötyä. Opetus nro 1 onkin: valitse paikkasi huoneen keskeltä. Aloittelijan ei kannata yrittää piiloutua takariviin, koska kun käännytään matolla niin aha, etpä pystykään kurkkimaan kaverilta että mitä ihmettä tässä nyt oikein pitäisi tehdä.
Tunnit ovat myös siitä hassuja, että ohjaajaa ei näe myöskään, koska enimmäkseen roikut pää alaspäin. Jäät siis sanallisten ohjeiden varaan ja siitä se Twister-osuus vasta alkaakin.
”Place your right hand on the left hand side of your right ankle on a blue block, raise your left knee of the ground and open your left hand to the sky!”
Uuuh, come again? Vielä vaikeammaksi menee sitten kun jotkut jutut on musta sellaisia, joita ei vaan ihmiskeho pysty tekemään. Kunnes se ohjaaja sitten tekee sen. Kuten vaikka tämä:
Sanomattakin on selvää, että ihan tähän ei nyt päästy tällä kertaa. Sen sijaan crow posen kanssa olen edistynyt!
Yks juttu mikä näihin eri liikuntaharrastuksiin liittyy on se, että näimmä valitsen aina lajeja, jotka aina jollain kielellä jota en puhu. Okei, toi sanskriitti (?) on ehkä vähän oudompi valinta. Mutta silti alkuun meni aika pitkään ennen kuin oppi tietämään mitä seuraa kun huudellaan sanoja kuten bhujangasana tai adho muhka svanasana. Onneksi noille on usein englanniksikin nimi, helpompi oppia.
Baletti oli vaikeaa myös, kun ei puhu ranskaa. Etenkin kun siitä prkleen gallien kielestä ei pysty arvaamaan kirjoitusasua mitenkään, ja allekirjoittanut ei opi jos ei näe. Ja kun siitä kielen osaamisesta olisi oikeasti hyötyäkin. Esimerkiksi changement (aiemmin allekirjoittaneelle shaansömaant eli joku niistä hypyistä) muuttuukin paljon mielekkäämmäksi kun tajuaa, että se tarkoittaakin vaihtamista.
Sitten oli tietty myös salsa, jossa käännösten nimien osaamisesta olisi ollut myös apua. Mariposa (perhonen) tai setenta y uno (71) ei tosin ole mitenkään kovin loogisia nimiä nekään…
Ehdottomasti helpoin tältä kannalta on tähän mennessä ollut ensimmäinen rakkauteni irkkutanssi, jossa sidestep on sivulle menevä askel. Helppoa! Lisäksi askeleita pystyy ikään kuin lukemaan tanssin tahdissa. Cut-two-three-and-over-two-three…
Onhan tästä ehkä se etu, että alunperin kiinnostus espanjan opiskeluun tuli tuolta salsasta ja hetkellisesti harkitsin jopa sitä ranskaa. Sääli ettei saksaksi ole mitään kovin innostavia tanssilajeja, kun olisin sitä eniten tähän mennessä opiskellut… toivon myös ettei tämä johda sanskriitin opiskeluun jatkossa :D