La souris est en dessous de la table – el ratón está abajo de la mesa

Lauseita, jotka on vaikea sisällyttää keskusteluun kuten ”hiiri on pöydän alla”. Aloitin siis espanjankurssin yhtä hyödyllisesti kuin Eddie ranskansa:

(Paras lainaus: Je suis un travesti executif… un travesti d’action)

Mutta kerrankin on hyötyä siitä, ettei puhu englantia ensimmäisenä kielenä! On vaikea katsoa, kun kurssilla eräs poika tuskailee ääntämisen kanssa eikä vain mitenkään pysty ymmärtämään, että jokainen kirjain pitää lausua. Ja että vaikka sana päällisin puolin voi näyttää samalta kuin englanniksi, sitä ei vaan lausuta englanniksi. Että vaikka omena, manzana, alkaa kuten englannin mies, niin sitä omenaa ei silti lausuta män-zana…

Ah niitä koulumuistoja… kun ei ole pitkään aikaan millään kielitunnilla ollut. Suomalaisen koulujärjestelmän kasvatti havaitsee heti noin neljä eri tapaa tehdä kielioppiharjoituksista vaikeampia. Aukkotehtäviä! Parikeskusteluita! Monivalintoja joissa on aina välillä piristävä kompa mukana! Idiomeja joita kukaan natiivi ei käytä!

Suomalainen kielenopetus kyllä teroitti eri kielten kieliopit tehokkaasti, aina siihen pisteeseen että muistan kyllä pitkiä rimpsuja ulkoaopeteltavia epäsäännöllisiä verbejä mutta ne eivät suostu oikein tulemaan ulos suusta, kun pitää pohtia sitä täydellistä kielioppia siinä samalla. Tarkoittaen nyt lähinnä ruotsia ja saksaa, englantia oli ihan mukava hioa koulussa kun se oli sujuva muuten.

Enkä sano, että kieliopin osaamisessa olisi jotain väärää. Espanja on tähän asti ollut siitä ihana kieli, että olen käyttänyt sitä opiskelematta sitä koskaan. Kun ei ole osannut mitään kielioppia, ei pysty stressaamaan siitä onko muodot oikein vai ei, kunhan asia tulee ymmärretyksi. Tietty ihan mitään kauhean vaikeita asioita tavaroiden ostamisen, yöpymisen ja ravintolamaailman ulkopuolelta sillä ei hoideta. Toivon nyt, että kynnys puhua pysyisi matalana vaikka tähän liitetäänkin muodollista opetusta.