Läheltäpititilanne ja sen johtopäätökset

Jäätiin melkein auton alle tässä viikolla. Oltiin menossa tuohon meidän community centreen salille illalla ja oli kylläkin taas sellainen tyypillinen kaatosadekeli ja pimeää.

Lähin risteys on kylläkin hyvin valaistu ja merkitty, lähellä on kuitenkin myös koulu. Siinä on vielä lisäksi risteyksen päällä sellaiset ekstravalot, jotka saa nappia painamalla vilkkumaan, että autoilijat pysähtyvät päästämään jalankulkijat. Yleensä tämä toimii hyvin, risteyksestä pääsee yli nopeasti mutta pysäyttää liikennettä vähemmän kuin liikennevalot.

Katsottiin molempiin suuntiin, oikealta tuli auto joka pysähtyi, vasemmalta ei tule ketään. Lähdetään ylittämään tietä. Minä en ehdi huomata mitään, pysähtynyt auto onneksi näkee ja tööttää jolloin mies havahtuu katsomaan vasemmalle, josta tulee auto n 70-80 km/h (alueella 40 km/h rajoitus) vauhdilla ja ehtii pysäyttää minut etten astu auton alle.

Nerokkaintahan tässä on se, että jos aikoo ajaa ihmisen päälle niin se kannattaa todellakin tehdä kovaa, koska kun jotenkin järkytykseltä tajuaa katsoa auton perään niin mitään rekisterinumeroa ei pysty enää näkemään.

Noh, oli lähellä mutta ei niin lähellä että olisin mitenkään nähnyt elämäni vilistävän silmieni ohi tai että kokisin auringon nyt paistavan kirkkaammin tai kukkien tuoksuvan enemmän. Mutta vähän aikaa jouduttiin molemmat puhaltelemaan salilla ennen kuin pystyi keskittymään treeneihin.

Huvittavaa tässä on se, että kumpikin veti tästä ihan omat johtopäätöksensä.

Miten suhtautua jatkossa tienylityksiin

Mies: pitää olla itse vielä varovaisempi ja varmistaa vielä paremmin ettei autoja tule

Minä: voit varmistella kuinka paljon vain, aina on silti idiootteja/juoppoja/vastuuttomia joilta et vaan voi suojautua etukäteen

Mitä tehdä jos auto osuu

Minä: soita ensimmäisenä vakuutusyhtiöön (ei hyödytä selvitä autokolarista jos olet konkurssissa lopun elämääsi)

Mies: haasta se kusipää oikeuteen ja vie siltä viimeinenkin penni

Lopuksi

Positiivisempia juttuja, meidän häävalokuvat on tulleet ja ne on upeita! Siis aivan mahtavia. Kuvaajana Sara Pihlaja, jos tänne sattuu tulevia morsiamia paikalle. Tutut voivat sähköpostilla pyytää salasanaa nettigalleriaan katsomaan kuvia, niitä ei sieltä voi valitettavasti itselleen tallentaa mutta meiltä saa sitten vähän ajan päästä alkuperäisiä tiedostoja.

Tai siis vaan noita pikkukuvia pystyy tallentamaan, ei isoja… mutta näytiksi morsiamen ja kaason kenkämuoti.