Mistä on hyvät viikonloppureissut tehty, osa Seattle
Hyvistä hotelleista
The W Seattle.
Pienestä jännityksestä rajalla
Amerikan tullivirkailijat eivät vain kuulu suosikki-ihmisryhmääni. Joten hiukan jännitti, kun saatiin rajalla lappu mennä sisään tarkempaan haastatteluun. Ilmeisesti onneksi kyse oli vain siitä, että koska yövyimme, täytyi täyttää sama ”oletko ollut osallisena natsivainoihin”-lappu kuin lentokoneessa. Tämä ilo maksoi 6 dollaria per hlö, cash only. En tiedä olisimmeko jääneet ikuiseen limboon rajalle jos kotoa ei olisi sattunut löytymään Yhdysvaltain dollareita hiukan lähtiessä.
Takaisintullessa jännitysti aiheutti se, ettei ihan täsmälleen muistettu paljonko maahan saa verovapaasti tuoda. Läpi meni kuitenkin. Ei jaksettu alkaa kikkailemaan ja irrottelemaan lappuja vaatteista. Suomeen tullessa tuo on muistaakseni 400 euroa, koskien ilmeisesti kaikkia alle vuoden kestäneitä matkoja. Että ilolla odotan jos joudun kotiin tullessa tullimiesten kanssa arpomaan mitkä vaatteista on ostettu 6 kk sisään ja mitkä ei…
Kivasta kohdekaupungista
Seattle Waterfront
Pike Market
Hyvistä maisemista, auringosta ja valokuvaamisesta
Seattle Space Needlesta nähtynä
Puget Sound
Mies oli vastuussa päivän taidekuvien otosta.
Auringonlaskua kannatti odottaa (vaikka ylhäällä olikin enemmän pikaruokala kuin se sofistikoitunut drinkkibaari jota odotimme)
Paikallisesta kulttuurista
Toisinaan Stacbucksissa käyminen on paikallista kulttuuria. 1. Starbucks.
Pierogi. Venäjältä kotiutunut pasteijakulttuuri. Minun päivän taidekuvani.
Shoppailusta
Kunnon kanadalaisten tavoin käytiin paluumatkalla kotiin Premium Outlets-keskittymässä, eikä ollut huono pysähdys. Vai mitä sanotte Niken jumppahousut, t-paita, treenitoppi + juoksukengät 120 e, Tommy Hilfigerin pitkähihainen t-paita 7.5 e ja Nautican mekko 38 e?
Pitkällisen harkinnan jälkeen jätin tämän Kate Spaden laukun sinne, vaikka se olisi istunut ihanasti uuteen merihenkiseen Nautican mekkooni… en vain käytä tuon mallisia käsilaukkuja, vaikka haluaisinkin olla sellainen ihminen joka käyttää.
Nopeista kulttuurivertailuista
Seattlessa ei muuten sokeat hypi silmille. Jalankulkijoiden valoissa kun ei ole mitään ääntä. Seistiin muuten aika monta kertaa tyhmänä kadunvarressa kun ei huomattu valojen vaihtuneen. (Täällä ne pitää sen nakseen lisäksi vielä sellaisen kovan TWITTYY-äänen kun ne vaihtuvat)
Rajan yli mennessä meksikolaisten ja todella ylipainoisten määrät nousivat myös. Vancouverilaiset tosin ovat Kanadaa keskimääräistä laihempia Wikipedian mukaan, eikä sinällään ihme ottaen huomioon kuinka obsessiivisesti ihmiset täällä joogansa ja juoksuharrastuksensa ottavat. Ainoat ihmiset, jotka näimme Seattlessa urheiluvaatteissa kaupungilla, olivat kanadalaisia.
En tiedä osuimmeko myös johonkin paikalliseen Omenahotellin kalliimpaan versioon, mutta siellä kyllä pidettiin ihan kunnon etkoja ja jatkoja (valitettavasti, kantrimusiikilla) myös. Aamulla hotellin aulassa joi nuori jannu paljasjaloin loiventavia aamukymmeneltä, selkeästi hyvä ilta takana :)