Miten kukaan jaksaa yhdistää työn ja opiskelun?

Opiskeluaikana ihmisellä oli jotenkin sellainen hassu käsitys, että kun valmistuu niin sitten on jotenkin valmis. Hah. Samanlainen illuusio tiedosta kuin juuri kirjoituksensa päättäneellä abiturientilla, paitsi että nyt ei olla enää nuoria eikä nättejä. 

Kanadassa koitin päästä aloittaa tätä työsarkaa, jota erikoislääkärin tenttikirjallisuudeksi kutsutaan. Kokonaissivumäärää en ole edes jaksanut laskea. Tähän mennessä olen lähinnä arvioinut sen painokiloina, kanniskeltuani niitä eri kahviloihin luettavaksi. Epäkäytännöllistä kirjallisuutta siis kaikin puolin. 

Ensimmäinen niistä sisältää myös n 30 sivun katsauksen fysiikkaan, joka äkkiseltään katsottuna sisältääkin koko lukiofysiikaan. Että ee on äm cee toiseen ja niin edelleen, täysin relevanttia tietoa, jota pystyn täysin työssäni hyödyntämään. Ja hienointahan tässä on se, että kaikkina näinä vuosina minua on huijattu lukemaan niin paljon erilaista rosk… hmmm, tiedekunnan tärkeäksi määrittelemää tietoa lauseella eihän tässä tenttiä varten lueta vaan elämää varten. 

Mutta miten ihmeeessä kukaan jaksaa töiden ohessa näitä lukea?! Puuh. 

Keitän siis Nordqvistin ”Minä tiedän”-teetä vielä toisen kupin ja siirryn kohti kirjallisuutta. Kiitos ja anteeksi jos luit tämän avautumisen 🙂