Löysin arkistojen kätköstä tämän banaanileivän reseptin Kauhaa- ja rakkautta-blogin puolelta.

Ensinnäkin, banaanileipä oli herkullista. Joskaan noita inkivääripaloja en kyllä pysty karkkina syömään. Minulla on sentään vakavahko sokeriaddiktio. Eli siis ongelma on se, että ne on liian isoina palasina, jolloin päällyksen sokeria on liian vähän suhteessa sisustaan… mutta leivässä toimivat siis kyllä. Suosittelen.

Ihan ei löytynyt nyt leipävuokaa, mutta uuninkestävä paistinpannu näytti ajaneen saman asian. Banaanikakku, banaanileipä… kuka näitä laskee.

Reseptin alta paljastuu kuitenkin todellinen anti. Internetin kanssakäyttäjämme, trolli ja epäilemättä hieno mies Jussi. (Miksi kaikki trollit on aina miehiä? En siis halua yleistää – paljoa – mutta tuntuu olevan enemmän miehinen huvi.) Jussia vaivaavat Eevan kielioppivirheet ja se, ettei Eeva selittänyt mitä kandeeraaminen tarkoittaa vaan vain briljeerasi omilla vierasperäisten sanojen tuntemisellaan. Koska Eevan lukijat oletettavasti eivät osaa käyttää Googlea, Jussi on loukkaantunut. Aivan mahtava keskustelu 😀

Nyt kuulutankin kaikkia tämän maailman jusseja, ilmiantakaa itsenne! Mikä saa ihmisen nillittämään ja besserwisseröimään julkisesti? Mitä liikkuu aikuisen ihmisen päässä, kun käy ruokablogiin kirjoittamassa ”vierasperäisten sanojen käyttö ”per se” itsestään tai automaattisesti tee kirjoittajasta fiksua”..Tai minkälainen persoona täytyy ollakaan ihmisellä, jonka harrastuksena on sivistää ihmisiä granaattiomenoiden kuorimisesta?

Eniten olen kommentoinut öljyjen käyttöä, omenalajikkeita ja granaattiomenoiden kuorimista, mutta näissäkin säikeissä muut kommentoijat ovat hyökänneet persoonaani vastaan – eivät faktuaalisia argumenttejani vastaan, ja kommentointi on siirtynyt täysin sekundäärisiin teemoihin.

– Jussi 

Joku voisi tietysti argumentoida, että netissä keskustelu on olemassa vain siirtyäkseen ”täysin sekundaarisiin teemoihin” mutta sitä tapahtuu kyllä mitä yllättävimmissä paikoissa 😀 Tsemppiä Eevalle ja kaikille muille tämän maailman blogaajille, tuntemattomuudessa on kyllä puolensa.