Vihdoin niitä häämatkajuttuja eli osa 1: Portland

No niin, vihdoin niitä matkajuttuja! Häämatka muodostui sitten aika eeppiseksi lopulta, jossa oli vähän kaikkea. Eka rasti oli Bolt-bussilla Portlandiin. 

DSC_0534.jpg

Vancouverin rautatieasema aamukuudelta. Junalla olisi kai ollut tosi siistiä tarinoiden mukaan mennä, yöjunissa on mm. viininmaistajaisia, mutta hintasyistä päädyttiin bussiin.

DSC_0546.jpg

Portland oli tapaamistani amerikkalaisista kaupungeista ehkä mukavin. Jalkakäytäviä, julkista liikennettä… tämäkin aukio oli ennen parkkipaikka, kunnes siitä tehtiin tori kaupungin keskelle. Lonely Planetin mukaan ”while end results might in many cases be distictively European in nature, the can-do-attitude behind it is 100% American.” Että toisaalta, jos haluaa eurooppalaisessa kaupungissa asua, voinee asua Euroopassakin…

DSC_0587.jpg

Portlandin hipsteritkin on jotain toista luokkaa kuin kotoseuduilla…

DSC_0598.jpg

Parasta oli myös food cartit, edullisia ja todella maistuvia lounaita parkkisten reunoilta! Kojuja valvotaan tiukasti hygienian suhteen kaupungin toimesta. Suunniteltiin jo Suomi-cartia, karjalanpiirakoita ja mustaa makkaraa… 

DSC_0650.jpg

Industrial-fiilistelyä. 

DSC_0695.jpg

Miksi arkisen täytyisi olla rumaa?

DSC_0732.jpg

Iltasettejä. Ainut häiritsevä seikka kaupungissa oli se, että se tuntui menevän iltaseitsemältä kiinni ja yön kulkijat nousivat aika prominentisti esiin… Portlandissa kai on ihan oikeasti verrattain paljon mielenterveysongelmaisia kaduilla, koska sinne keräännytään myös muista kaupungeista sillä Portland suhtautuu kodittomiin aavistuksen lempeämmin kuin muut kaupungit. 

DSC_0761.jpg

Tuli ihan melkein ranskalaiskorttelifiilis meidän hotellin kulmilla… 

Seuraavassa osassa Oregonin rannat, libertaari-majatalon isännät ja viinihifistelyä Napassa!

 

Kulttuuri Matkat

Asunnon osto: elämäsi pisin ja kallein treffiprojekti

Asunnon osto on yksi jättimäinen deittailuharjoitus. Ai miten niin? Let me tell you. 

Ensin surffaillaan netissä ilmoituksia. Kuva olis kiva tietty. Vai onko ne kuvattomat niin cooleja, et ne tietää saavansa ilman sitä kuvaakin? Toiset koittaa olla hassuja, toiset vakuuttaa rahoillaan. Luvataan yhdeksän hyvää ja kahdeksan kaunista. 

Sitten koittaa aika menna ekoille treffeille. Totuus treffi-ilmoituksista paljastuu. Tilaihme olikin pieni, mahdollisuus lähinnä mahdollisuus joutua ikuiseen remonttikierteeseen, remontoijan unelma loputon rahareikä. Eikä niitä synkkiä salaisuuksia heti kerrota, sanat kuten LVIS-hankesuunnittelu on haudattu niin syvälle papereihin että tarvitset jonkin sortin yksityisetsivän vainua löytääksesi sen. 

Toiset tuntuvat hyviltä, toisista näkee saman tien että ei todellakaan. Ilmoitusten selailu on muodostanut päässäsi kriteerilistan, mutta treffeillä käynti paljastaa karun todellisuuden: et voi kuitenkaan koskaan saada kaikkia ominaisuuksia.

Alkaa hillitön spekulointi siitä, mitkä niistä ominaisuuksista ovat deal breakereita ja mitkä vaan kuorrutusta kakun päällä. Kaikenlisäksi selviää, että oletkin menossa suoraan naimisiin loppuelämäksi (tai ainakin eroprosessi tulee olemaan kallis) ilman mahdollisuutta ensin vähän kokeilla yhdessä asumista avoliitossa ja häät tulevat olemaan sairaan kalliit. Lopulta kuitenkin tajuat, että kaikista hienoista ja järkevistä periaatteistasi huolimatta tunne voittaa kun kohtaat ”sen oikean”.

Koska kyseessä on lisäksi järjestetty avioliitto, välissänne pyörii puhemies. Naiiviudessasi paljastat puhemiehelle olevasi kiinnostunut, mutta puhemies ei toki olekaan sinun puolellasi vaan pyrkii vain järjestämään mahdollisimman parhaat myötäjäiset. 

Mutta ensitreffien jälkeen, kun olet päättänyt että tämän minä haluan, se spekulointi vasta alkaakin. Mitä se tuolla tarkoitti? Jos se nyt soitti mulle niin en tosiaan soita ennen kuin vasta huomenna? Onkohan sillä muitakin kiinnostuneita? Mitä jos joku toinenkin yrittää mennä sen kanssa naimisiin? Taidan sittenkin soittaa samantien. 

Me ollaan siis ostettu asunto. Huh.

 

 

Puheenaiheet Sisustus Raha Ajattelin tänään