Rakkauden kesä 2013 – menkää ihmiset naimisiin!

1. Tänään juhlitaan prinsessahäitä!

Ei ainoastaan Ruotsissa, vaan myös rakkaan ystäväni. Häät on vaan niin paras juhla. Viimeaikoina mua on pohdituttanut Caitlin Moranin ”How to be a woman”-kirjan ajatus siitä, että naiset sen takia stressaavat häistä, kun se on ainut päivä prinsessana. Miksi pitäisi olla vain yksi päivä prinsessana? Kaikkia päiviä prinsessana en (lapsuudestani poiketen) haluaisi viettää, katsokaa nyt vaikka Maddea. Jonaskin petti. Tai Katea, joka on liikuttavan laiha raskaana ollessaankin. Mutta tästä prinsessa-ajatuksesta ja sen johdoksista myöhemmin lisää 😉

2. Menkää ihmiset naimisiin

Iltalehti otsikoi näyttävästi, kuinka avoliitossa ollut mies häädettiin kodistaan kun avovaimo kuoli. Avovaimo oli omistanut asunnon, vuokrasopimusta 

tai testamenttia ei ollut. Otsikointi häädön julmuudesta on aivan turhaa, koska näin se laki nyt vain menee. Juristiperheen lapselle on aina ollut selvää, että avioliitto takaa paremman suojan kuoleman sattuessa. Muutenkin hämmentää, kuinka nykyään monet ensin hankkivat lapsen ja (ison) asuntolainan, mutta eivät halua naimisiin ”kun se on niin sitovaa”. Avioliitosta pääsee 6 kk sisään eroon, lapsesta ei koskaan ja näillä talousnäkymillä asunnostakin nihkeästi. Ja avioehto – don’t even get me started 😉

Suhteet Rakkaus Uutiset ja yhteiskunta

Kotirouvailua kotimaassa

Ennen töidenalkua oli vielä viikko lomaa soveltaa kevään aikana opittuja oppeja kotiseutuun. Miten sujuu aamujooga? Millä korvata Starbucks? Voiko Tampereella ylipäätään viettää aikaa hengaillen? 

1. Jooga

Yllätyin, kun löysin joogakoulun joka tarjosi aamutunteja. Tosin vasta 9.30, että tosielämässä ennen töihin menoa joogaaminen ei onnistu. Tosin, ketä tässä huijataan, itselleni 9.30 oli aikainen jooga Kanadassa ja normaalisti aamun kovin liikuntasuoritukseni on lehden poimiminen lattialta ja sekin saa silmät sumenemaan. En tajua ihmisiä jotka pystyy juoksemaan tai vaikka uimaan ennen töitä ja väittävät tätä virkistäväksi.

Noh, kuitenkin. Kävin viikon aikana parilla joogatunnilla ja tuli niiiin iso ikävä Vancouveriin. Ymmärrän toki, että olen ollut melko hemmoteltu joogatuntien suhteen, kun lähinaapurustoni joogakoulun kolmen toimipisteen kesken oli päivässä varmaan 30 tuntia joogaa. Mutta silti, onko siitä pakko tehdä a) ilotonta suorittamista b) kuolemantylsää hippeilyä?

Iloton suorittaminen koostui astangajoogan alkeista. Jooga oli ensimmäinen laji, jota olen koskaan harrastanut ilman minkäänlaista pakkoa saavuttaa mitään, etenkään enemmän kuin naapuri. Ja avot, Suomessa mennään heti mentaliteetilla ”ja venyy vielä vähän enemmän”. 

Hippeily koostui alkeisjatko-integralista. Noin yleensä en ole kovin innostunut amerikkalaisesta puhekulttuurista, mutta olen tottunut siihen, että ohjaajat puhuvat tunnilla paljon. En vaan jaksa kovin pitkiä omatoimisia meditaatiosessioita tai joogaliikkeistä, jotka koostuvat silmien pyörittelystä. Enkä jaksa opettajan päivittelyä siitä, että ”tämä nyt on kyllä jo ihan kakkostason liike”. Vancouverissa kaikki tunnit olivat avoimia kaikille, ja opettaja pystyi antamaan eri vaihtoehtoja tehtävistä liikkeistä jos oma venyvyys (kuten allekirjoittaneella, joka kärsii maailman kauheimmasta takareisikireydestä) ei riitä.

2. Kahvilatarjonta

Alkuun tuli pieni pettymys, kun tajusi ettei täällä joka kahvilalla ole ilmaista wifiä. Vähän kaivelemalla niitä kuitenkin löytyi. Netin suhteen parhaaksi äänestäisin Linkosuon, jolta saa myös aamiaisbuffetista erikseen puuron! Paras lounas + interiööri oli uudella Pyymäen Oma kahvilalla, jolla oli myös tajuttoman hyvää ruisleipää.

Kokonaisarvio

Säiden suosiessa kotirouvailu onnistuu kotimaassakin!

Hyvinvointi Hyvä olo