My first world problems eli anna vinkki terveelliseen pikaruokaan!

Nyt kun häämatka tässä piakkoin kohtaa, on päivän puheenaiheeksi noussut ruoka. Matkoilla ruoka on tavalla tai toisella aina pääosassa.

Ensinnäkin, matkalla kannattaa aina syödä kun ruokaa on tarjolla. Jos ei satu olemaan jotain sellaista joogilaatua, joka elää pelkällä meditaatiolla ja jonka mielialaan verensokeri ei vaikuta. Ei toki sillä, että siinä vaiheessa kun kiukuttaa kukaan myöntäisi, että kyse on nälkäisyydestä… 😀

Yleensä matkoilta haetaan hyviä ruokakokemuksia. Meidän matka suuntautuu kuitenkin tuonne transrasvojen luvattuun maahan, USA:an. High fructose corn syrapia kinkuista bagelehin, jättimäisiä annoskokoja ja kasvuhormoneilla kasvatettua antibioottilihaa.

Normaalisti olen sitä mieltä, että lomalla saa ja kuuluukin syödä hyvin, mutta se first world problem osuus on, että ollaan lähes kuukausi matkalla ja jos koko ajan syö niin paljon kuin napa vetää, niin kotiin päästessä saan hyvästellä sen kaverin häihin valitsemani mekon. Ongelma on myös siinä, että jatkuva ravintoloissa syöminen nyt vain altistaa liikasyömiselle. Annoskoot ovat isoja, ruoka sisältää aina enemmän rasvaa ja suolaa kuin luulisikaan.

apples1.jpg

Näitä yritetään välttää. Ah, niin hyviä ja niin turmiollisia… kuva täältä.

Niin ja ollaan paljon isojen kaupunkien ulkopuolella, että vaikka länsirannikolla ollaankin niin epäilen että mitään salaattibaareja ei kannata kauheasti hakea.

Mutta, vinkkejä kaivataan! Onko pikaruokaketjuilla mitään terveellistä tarjottavaa? Mistä voisi saada terveellisiä aamiaisia etenkin?

Viime reissulla hyväksi havaittiin Subway, joita löytyy moottoriteiden varrelta helposti kun ei aina pysty ja jaksa kovin pitkälle etsiä. Saa edes jotain vihanneksia ja ilman juustoa ja kastikkeita ei itseasiassa kalorimäärältäkään ole hassumpi.

Toinen ajatus olisi Whole foods, joilla on ainakin täällä kohtuullisen hyvä salaattibaari kaupassa. En tosin tiedä, löytyykö ko ketjua keskustoista kuinka tai kuinka pienistä kaupungeista.

Starbucksista ainut jotenkin terveellinen vaihtoehto on kaurapuuro, mutta siitäkin kannattanee karsia se pähkinäsekoitus pois.

Entisenä partiolaisena minua viehättäisi ajatus ottaa mukaan meidän Light my fire-boksi, ostaa aamupalaksi muroja ja maitoa ja käydä vetäisemässä ne jossain puistossa. Spork mukaan ja menoksi!

spork_small.png&constrain=true&pad=true&bgcolor=FFFFFF&height=530

Spork

Hyvinvointi Liikunta Matkat

”No mitä sinä siellä oikein teit? Oikeastaan enimmäkseen luin vauvablogeja”

Tiedättekö sen ilmiön, kun matkoilta palatessa tarinat tahtovat aina saada vähän erilaista sävyä? Joo, totta kai paistoi aurinko koko ajan ja hirmu paljon tehtiin kaikkea = kun satoi, syötiin hotellihuoneessa suklaata ja kaikki muu aika oltiin altaalla. Vaikka noin esimerkiksi.

Joten mua hirveästi huvittaisi kertoa kuinka paljon joogasin täällä, olen suorastaan joogi, tai kuinka espanja on kuin lähes äidinkieleni tämän reissun jälkeen. Valokuvaajana ainakin olen timantti, National Geographicin kutsua odotellessa.

Mutta mitä todellisuudessa tein? No luin näitä Lilyn blogeja! 😀 Ja koska täällä ei voi kahta klikkausta edetä törmäämättä vauvablogiin, niitäkin. Ja pakko sanoa, että ne oli musta jotenkin todella oudolla tavalla kiehtovia. Aivan toinen todellisuus kuin oma. Kuin kurkkaisi Etelä-Koreasta pohjoiseen tai toisinpäin.

Ja kyllähän sieltä kaikenlaista löytyi 😀 Muiden lapsettomien iloksi voin jakaa muutamia avainsanoja, joilla pääsee skeneen sisälle…

Sormiruokailu. Ilmeisesti jotain hyvin sotkuista. Kehittää paremmin käden motoriikkaa, koska aiemmat sukupolvet ei vaan koskaan syömään lusikalla.

Kantoliinailu, kestovaippailu, -ailu. Kaikenlaista, all I can say. Ilmeisesti koodistoon kuuluu myös, että muiden ko. asioista tekemiä valintoja saa arvostella vapaasti, ehkä jopa toisen kuullen mutta ainakin selän takana.

Vauvantahtinen. Vaikea sanoa, kuuluuko tämä siihen kategoriaan jolla yritetään puolustaa omaa toimintaa vai arvostella toisen.

Perhepeti. Kaikki nukkuu samassa sängyssä, mutta nyt sillä on oma termi.

Vauvakupla. Jokin missä ollaan määrittelemätön aika vauvan syntymän jälkeen. Sanovat ihanaksi. Sillä voi perustella sitä, miksi ei voi lähteä kotoa pois vaikka ennen lapsen syntymää vannottiin että musta ei ainakaan tule sellaista äitiä joka jumittaa vaan sen vauvan kanssa kotona.

 

 

 

Puheenaiheet Ajattelin tänään