Olenko vielä kertonut, kuinka paljon rakastan keskiviikkopäiviä? Koska silloin on valokuvauskurssi! Eilen alkoi intermediate-kurssi, josta ehdin tosin käydä vain puolet. Teen tosin silti kurssiin liittyvän projektityön.

Tällä kurssilla on eri opettaja kuin intro-kurssilla, erilainen mutta molemmat omalla tavallaan innostavia. Koska ollaan jo edistyneemmällä tasolla, oli jutut taas a whole different ball game niin sanotusti, joista osa meni kirkkaasti yli pään. Tärkeimmäksi nousi ehkä ne projektit. Kukaan ei jaksa pitkään vain valokuvata kaikkea, vaan se muuttuu mielenkiintoisemmaksi, jos on joku projekti käynnissä.

Projekti voi olla mikä tahansa. Kurssin opettaja Syx oli pitkään kuvannut todella taiteellisia alastonvalokuvia, kunnes sai kritiikkiä siitä että vain kikkailee linsseillä joten mies aloitti projektin erilaisista teksteistä kaupungin seinissä.

Long story short: projektikuvaus voidaan ilmeisesti tiivistää lauseeseen

Pick something, and photograph the shit out of it

eli ei ole väliä mitä kuvaat, kunhan teet siitä mielekkään sarjan. Bernd ja Hilla Becher kuvasivat taloja. Paljon taloja. Googlen kuvahaku kertoo ehkä enemmän kuin tuhat sanaa. Välissä aina taitelijat eri vuosikymmeninä. Syx kertoi tyypistä, joka kuvasi matkoillaan aina hotellihuoneiden katonrajoja. Ei mitään muuta.

Joten tällä kurssilla meidän pitää muun ohessa tehdä projekti. Saa valita itsekin, mutta valmiit ehdotukset olivat

1. Kirjaimet A-Z (kun täällä anglomaailmassa ollaan, loppuu kirjaimetkin z:taan) eli löydä kirjaimia arkipäivän tilanteista

2. Sängystä työpöydän ääreen eli kuvasarja päivittäisistä rutiineista

3. Väri kuvia joissa väri on pääosassa tai kuvia joiden täytyy olla värikuvia

4. ”365”  omakuva päivässä

5. Muotoja valitaan joku muoto ja sitten pysytään siinä ja yritetään löytää kaikkea siinä muodossa

Ensi viikkoon mennessä pitäisi päättää, apua! Tällä hetkellä kiehtoo eniten joko omatkuvat tai oman päivän kuvaaminen, vaikka mulla ei sitä työpöytää olekaan, heh. Olisi ehkä mielenkiintoisempaa tehdä se silloin kun on töissä. Töissä kuvaaminen taidemielessä olisi myös supermielenkiintoista, joskin ehkä vaikeasti toteutettavaa. Mutta syrjähtelen.

Omakuvista ei ilmeisesti voi myöskään puhua mainitsematta Cindy Shermania. Ja ehkä syystä. Cindy Sherman on tehnyt pitkän uran omakuvilla, alkaen elokuvamaisista still-kuvista ja päätyen todella surrealistisiin kuviin.

Kaikki kuvat MoMan näyttelyn sivuilta