Olen koko ajan yrittänyt harrastaa valokuvausta, en kameratarvikkeita. Kun tuntuu, että mopo voi lähteä helpostikin käsistä. Ja kun on olemassa se ihmistyyppi, jotka tuntuvat harrastavan enimmäkseen kameravarusteita eikä niinkään sitä kuvaamista. En halua olla rasisti, mutta erityisesti miehiä tuntuu viehättävän vertailu, kellä on isoimmat luvut missäkin asiassa 🙂

Näinhän siinä kuitenkin kävi, kuten missä tahansa muussakin projektissa.

1. Tutkit jotain hankittavaa asiaa netissä

2. Toteat, ettei suunniteltu budjetti riitä mihinkään

3. Hankit jotain, joka on yli alkuperäisen budjettisi mutta kuitenkin paljon alle keskivertosummia

4. Toteat ostetut varusteet hyviksi. Osalla voi tietty päättyä tähänkin tai tämän ja seuraavan vaiheen välissä kuluu vaihteleva aika.

5. Aloitat alusta, kun tulet kuitenkin siihen tulokseen, että jotain speksejä on parannettava

Meillä käytiin nämä läpi Nikon D50:n kanssa kolmessa kuukaudessa. Tänään perheeseen saapui uusi rakas, Nikon D90. Lisäksi tuli linssi paremmalla zoomilla ja ns. nopea linssi iltakuvaukseen. Ja sekalainen setti polarisoivia filttereitä, UV-filttereitä, manuaaleja, toinen akku ja laturi…

Niin paljon kuin haluaisinkin väittää, että kuvassa olen minä, näin ei valitettavasti ole… mutta kuinka onnekasta, että ensimmäisellä retkellä uuden kameran kanssa rannalta löytyy jotain tällaista! Olisin voinut kuvata tyttöä loputtomasti.

In my defence, en ole vielä täysin siirtynyt kamerapornoon kuolaamaan aina kalliimpia ja kalliimpia kameroita, sillä tämäkin kamera ostettiin käytettynä, koko setille hintaa tuli murto-osa uutena ostetuista ja edelleenkin ei kovin montaa sataa euroa. Väitän myös, että vihdoin aloin tajuta mitkä olivat edellisen kameran rajoitteet. Halusin edetä tässä järjestyksessä, että osaa sitten arvostaa parempaa kameraa kun sen hankkii.

Ja ah, se on ihana! Käytiin vasta ihan vähän kokeilemassa, mutta a) rakastan parempaa zoomia, ei tarvitse mennä ihan ihmisten iholle kuvatessa ja b) hämärässä kuvaaminen on niiiin paljon helpompaa c) kaikki edellisen kameran pikkuvirheet on korjattu, kuten esim. näyttöön saa valon pimeässä, apertuuria saa säädettyä eri rullasta, mittausmoodia saa vaihdettua nopeammin jne.

Tässä on sen sijaan minä… not quite as sophisticated kuin yllä 🙂 Olen ehkä vähän liikaakin innostunut näistä siluettikuvista. Mutta olivat vaihtarit onnellisia, kun otettiin niistä samanlainen siluettikuva niiden kameralla!

Okei, myönnetään, vähän innostuin varusteista kuitenkin… mutta kameralaukku toiselle pitäisi hankkia kuitenkin! Tällä hetkellä viehättää kaikki ei-kameralaukun näköiset kamerelaukut, ajatuksena että kiinnostaa vieraita ja varkaita vähemmän. Tietty se ominaisuus häviää sillä sekunnilla kun avaat laukun, eikä me edelleenkään kanneta mitään tuhansien arvoisia kameroita mukanamme. Mutta silti, antique cognac perhaps? Ehkä seuraavan lottokierroksen jälkeen…

Kuva täältä