Ajattelin, että kotirouvana viimeistään ei ole mitään muuta kuin aikaa laittaa itseään. Vaan kuinka kävi?

Vaatetus. Koska aikaa on rajattomasti, on myös rajattomasti aikaa urheilla. Päivät koostuukin useimmiten arkisin kahdesta liikuntajutusta päivittäin. Tätä käytän tekosyynä sille, että olen ehkä jopa taantunut  siistien vaatteiden käytössä havaittuani, että fleecekerraston housut menevät kaukaa katsottuna (toivottavasti) läpi vähän paksummista legginseistä. Ja kotona on kylmä usein kun furnace ei ole päällä, joten kuljen useimmiten kokovartalofleecessä.

Hiukset. Päivittäinen urheilu johtaa myös siihen, että suihkussa tulee käytyä pari kertaa päivässä – hiukset ovat koko ajan märät. Enkä omista hiustenkuivaajaa. Joten edistyneempinä päivinä saan sen nutturalle, useimmiten vaan letille. Ei siis ole vielä nähty megakiharoita ja päivittäistä hiustensuoristamiseta, kuten suunnittelin.

Meikkaus. Allekirjoittaneellahan ei tunnetusti ole kovasti estoja liikkua töissä/kaupungilla/jumpassa ilman meikkiä, eikä tähän ole tullut muutosta. Ripsienpidennyksistäkin luovuin ainakin toistaiseksi, eivät kestäneet jatkuvaa suihkussakäyntiä. Tätä edistää myös se, että tänne lähdön muuttopakkaushuumassa päätin heittää kaikki vanhentuneet meikit roskiin… joten en omista oikein mitään meikkejä tällä hetkellä.

Fitnessmallius. Uhkailin ennen lähtöä käyväni vaan aamuisin juoksemassa ja iltaisin puntilla. Noh, ei ehkä ihan näinkään 🙂 Ensinnäkin aamun 9.30 jooga on nykyisin ”aikaisin” ja nytkin tuntuu ettei oikein ihan täysin palaudu vaan aina jostain (yleensä takareisistä, olen miehen mukaan takakireä ihminen) kiristää.

Kodinhoito. Edelleenkin meillä on sotkuista, vaikka toisella meistä olisi aikaa siivoilla vaikka koko päivä. Kumma kun en silti saa mitään kiksejä siitä siivoamisesta. Sen verran koitan että saisin päivän aikana tiskattua eilisen tiskit ja perjantaisin imuroitua vihaamallani Doc Oc-imurilla. Lupaan oikeasti, etten enää valita imuroinnista Suomessa. Paitsi ehkä taas jotain viikon päästä, mutta kuitenkin.

Ruuanlaitto. Lupailin miehelle kaikennäköisiä herkullisia aterioita töistä palatessa ja lounaita pakattuna mukaan. Noh, pakattuja lounaita kyllä saa mutta ne joutuu askartelemaan itse. Yritän laittaa päivällistä alkuun (eli pilkkoa vihannekset, ehkä 10 min homma) ennen miehen töistä tuloa tosin.

Uudet harrastukset. Puhkuin intoa kaikesta mitä voi harrastaa, kun on kerrankin aikaa. Tämä on toteutunut kyllä jossain määrin. Jooga on uusi juttu ja siellä käyn 2-4 kertaa viikossa. Valokuvauskurssi on muodostunut kaikkein rakkaimmaksi ja olen jo aivan myrtynyt kun se kahden viikon päästä loppuu. Espanjankurssille en ole vielä päässyt ja laskettelu pelottaa edelleen. Ai niin ja pilatesta, tuota keskivartalon kurittajaa, harrastan edelleen myös. Sivumennen sanoen jooga voidaan mielestäni tiivistää sanoilla tunnin syvä askelkyykky ja pilates tunnin vatsalihaspidoksi. Mies tuossa joku ilta muuten makoili lattialla ”venyttelemässä” ja kysyi että mitä siellä joogassa tehdään ja kokeili sitten muutamia juttuja ja olin täysin musertunut kun se sai pään yli varpaat lattiaan ja minä en! Näinkin takakireäksi ihmiseksi kannattaisi valita harrastukseksi ehkä jotain muuta…

Opiskelu. Uhosin myös ihan vain muiden kiusaksi lukevani sen hemmetin Millerin 4000-sivuisen opuksen. Joka ei ainoastaan ole raskasta luettavaa vaan myös raskas kantaa kirjastoon luettavaksi. Puhumattakaan aina niin tärkeistä asioista kuin Immanuel Kantin mielipiteet tietoisuudesta tai 6 sivua asetyylikoliinireseptorin molekyylibiologiasta. Sitkeästi sitä kuitenkin kahlaan läpi, en tiedä tekeekö se nyt minua mitenkään paremmaksi käytännön töissä tosin.