Tänne muuttaessa tuskailin ruoka-asioiden kanssa. Ensinnäkään keittiö ei ollut mikään Top Chef-mesta ja toisekseen ruuan puhtaus herätti kysymyksiä.

On todellakin niin, että Kanadassa lihakarjaa kasvatetaan kasvuhormoneilla. Yhdysvalloissa se on rekombinanttikasvuhormonia, joka on kielletty täällä. EU:ssa molemmat on kielletty.

Kasvuhormoni aiheuttaa eläimille herkästi infektioita, kuten utaretulehdusta. Tämän vuoksi eläimet saavat jatkuvasti pientä annosta antibioottia. Sub-terapeuttisilla annoksilla annettu antibiootti myös lisää lihasmassan kasvua karjassa eli enemmän tuottoa. Internetissä on spekuloitu jopa MRSA:n alkuperäksi karjaa.

Näistä syistä johtuen teimme päätöksen olla syömättä lihaa täälläoloaikanamme. Ristiriita on toki siinä, että maitotuotteita käytämme, sekä kananmunia. Mutta se on vähän varmistelua, ruokavalion koostumusta täytyisi tosissaan tarkkailla jos vegaaniksi ryhtyisi. Ai niin ja kalaa syödään myös, sushista ei toki voi kieltäytyä.

Mikä siis muuttui? Yllättävästi, ei juuri mikään. Suomessa kasvisruoaksi on tottunut mieltämään erinäköisiä kasvismuhennoksia, jotka mielikuvissani ainakin on värjätty kurkumalla sellaiseksi omituikseksi oranssiksi mössöksi, anteeksi vaan ravintola Gopal. Kasvisruokavalion ylläpitäminen täällä ulkona syödessä on helppoa, valinnanvaraa löytyy joka ravintolasta.

Naam burger. Suosikkikasvisravintola Naamin hamppari. Miksi Suomessa kasvispihvit on sellaisia vetisiä etäisesti porkkanalta maistuvia lättyjä?

Olen joskus Suomessa kokeillut soijarouhetta ruuanlaitossa, mutta se maistui vain todella puisevalta ja kuituiselta. Täällä kuitenkin saa lukuisia erilaisia valmiiksi maustettuja soijatuotteita, joiden eroa maussa lihaan ei kyllä huomaa jos ei tiedä. Suomestakin varmaan saa näitä, en ole ehkä vain etsinyt. Mutta kasvisruoan ei tarvitse olla mössöä ja proteiineja sisältämätöntä!

Kääntöpuoli on tietenkin, että soijan viljeleminen ei ole ihan ympäristöä suojelevaa sekään. Monet kasvisruokavalion osat, kuten vaikka kikherneet, ovat tuontituotteita. Toisten lähteiden mukaan toisaalta 80% maailman soijatuotannosta kasvatetaan lihakarjan ruuaksi, joten ainakin siinä mielessä  ympäristöä suojellaan jos siitä välistä jätetään se eläin pois.

Mutta meillä tässä ei nyt ollut mitään maailmanpelastusjuttua tai erityistä eläintensuojeluhalua takana vaan ihan puhdas itsekäs huoli oman ruuan puhtaudesta 🙂 Plus että lääkärinä en kyllä voi tukea noin levotonta antibioottien käyttöä.

Joten nykyään meillä syödään lähes samoja ruokalajeja kuin ennenkin, hampurilaisia, kastikkeita ja viimeaikojen suosikkia wrapeja mutta soijalla lihan sijaan. Laihtumaan tällä ei nyt välttämättä pääse, soijan energiasisältä on lähes kuin lihan ja paistaminen on silti paistamista. Mutta jos miehen kolesteroliarvot eivät tällä putoa Suomeen palaamiseen mennessä, niin sitten ei auta nostaa kuin kädet ilmaan ja syyttää Pohjois-Karjala-geenejä, koska eläinperäistä rasvaa tässä ruokavaliossa ei ole enää yhtään. Eikä transrasvaa sen puoleen.