Arjen pieniä iloja

Aamu-unet. Perjantai on jotenkin paras, suosikkijoogani on vasta yhdeltätoista joten voin torkkua niin paljon kuin huvittaa. Mies nousee aamulla aikaisin puuhailemaan omia juttujaan ennen töihin lähtöä ja tulee sitten vielä hetkeksi halailemaan ennen kuin lähtee. Minä torkun vielä hetken. Ah, <3 pehmeät herätykset aamuun.

(Alan muuten lämpeämään tälle kanadalaiselle virka-ajalle 9-17. Alkuun olin sitä mieltä että ihan tyhmää, mieskin tulee kotiin niin myöhään ja kaikki istuu ruuhkassa samaan aikaan. Täällä kun ei liukumia sillä lailla ole kuin Suomen työajoissa. Mutta onhan se inhimillisempää heräillä kuin esim. oma työaikani, joka vaatii työpaikalle saapumista 7.15 jotta olen työvalmiina salissa 7.30 jotta leikkaukset voivat alkaa – teoreettisesti – 8.00. Miksei voitaisi tehdä tätä kaikkea tuntia myöhemmin?)

Sähköpostit ja puhelut. Sisko soitteli Skypessä, vastailin sähköposteihin. On mukava pitää yhteyttä kavereihin, kun täällä ei niin paljon tuttuja ole. Se on tosin lakannut ahdistamasta niin paljoa, ei voi pakottaa ketään kaveriksi. Ja toisekseen ollaan miehen kanssa mielellään iltaisin kahdestaan ja viikonloppuisin retkeilemässä jossain eli silloin kun muut ihmiset sosialisoivat keskenään.

(Tuntuu muuten, että perinteisillä kirjeillä tai tässä tapauksessa sähköposteilla saa ihan eri syvyyden ystävyyssuhteisiin kuin kotona ollessa. Silloin tulee tietty enemmän nähtyä ja juteltua puhelimisessa, mutta kirjoitettua sanaa tulee ehkä pohdittua enemmän. Ja kirjoiteltua ihmisille, joille ei välttämättä tulisi soiteltua niin paljon.)

Jooga. Oli onneksi tänään poikkeuksellisen rauhallinen ja venytyspainotteinen. Tämän viikon jooga-juoksu-salitreeni-pilates-baletti-spinning-jatkumo on jotenkin kiristänyt jalat täysin ja tuonut pieniä penikkataudin oireitakin.

Lounas. Kasvischiliä ja raejuustoa. Oli hyvää. Jatkan kohta teellä.

(Xylitoli on muuten jännä juttu täällä. Purkassa sitä ei ole, joissain on jopa sokeria! Mutta löysin lähikaupasta xylitolia käytettäväksi sokerin sijaan ruuanlaitossa! Joten ehkä hoidan hampaitani nykyään juomalla teetä 😀 )

Viikonloppureissu. Lähdetään ulkomaanmatkalle! Eli Seattleen. Frasieria moikkaamaan. Sielläkin sataa, mutta ihan sama, Hunterit on luottovalinta. Ensimmäinen yönylireissu täällä, kivaa. Ei minkäänlaisia tavoitteita reissulle, katsotaan mitä tulee.

(Kiusasin miestä, että oikeasti se haluaa vaan joko 50 shades of Grey- tai Twilight-fanimatkalle. Uhkasi työntää matkalle mereen jos en lopeta. Joten toivotaan ettei lue tätä postausta. Twilightin Forks on vähän matkaa Seattlesta ja todella on yksi Amerikan sateisimmista paikoista. Turismi on noussut 600% kirjojen ilmestymisen jälkeen.)

Puheenaiheet Ajattelin tänään

Resortahdistus

Häämatkalogistiikka on käynnistynyt, excelöimään siis. Tällä hetkellä eniten päänvaivaa tuottaa matkan viimeinen osa, rantalöhöily. Kohteeksi on valikoitumassa nyt Havaiji, lähinnä siksi että jos sinne joskus aikoo mennä niin nyt varmaankin. Alkuperäinen suunnitelma Ranskan Polynesiasta jouduttiin hautaamaan pitkien lentojen ja kustannusten vuoksi, kun halutaan kuitenkin matkustaa myös mantereella ensin.

Havajille siis. Saarikin on (ehkä) saatu valittua. Suurin ongelma on hotellin valinta. Jostain syystä matkojen järjestelyissä viime vuosina hotellien valinta on muutenkin ollut tuskaisin osa. Syytän osittain siirtymistä parisuhdematkailuun kavereiden kanssa matkustamisen sijasta. Jostain syystä ”romanttinen” ja ”edullinen” eivät koskaan kohtaa… epäilen myös, että se on häärahastuksen jatkumoa. Mikä tahansa asia nousi lähes kaksinkertaiseksi hinnassaan jos siihen liitettiin etuliite hää.

Jos oikein syvemmin analysoidaan, niin kyse on myös aikuistumisen tuskasta. Olenko minä niitä ihmisiä, jotka menevät all inclusive-resortiin? Eikö minun pitänyt ylenkatsoa sellaista massaturismia? Mies on alkanut valittaa, että haluaa vain rannalle ja minä haluan aina istua 8h hikisessä bussissa ennen rannalle menoa jotta meidän ranta on tarpeeksi erilainen ja uniikki kohde 🙂 Toisaalta en ole koskaan ollut kunnon resortissa, lähin kokemus oli budjettihintainen vaihtoehto Kuubassa ja sitä nyt ei ehkä voi verrata kaikkiin niihin hemmottelumahdollisuuksiin mitä kapitalismi tuottaa…

Mutta jostain syystä hotelleihin rahan sijoittaminen tuntuu tuskaiselta. Lentoihin käytän helposti rahaa. Eniten ehkä epäilyttää saako siinä todella rahoillensa vastinetta. Oikeasti 500 dollaria per yö? Ei sisällä aamiaista. Ja lisäksi riipii amerikkalainen tapa olla kertomatta koko hintaa kerralla, lisäksi tulevat verot ja jokin maaginen resort fee, satoja dollareita lisää helposti. Ja ilmeisesti olettavat, että jos sinulla on varaa maksaa 500 dollaria yö huoneesta, ei ole mikään ongelma maksaa aamiaisesta $40/hlö, pysäköinnistä $30/yö… lista tuntuu loputtomalta.

Onko joku ollut näissä kalliissa hotelleissa? Onko se sen rahan arvoista? Kun tuntuu, että tähän mennessä parhaat majoituskokemukseni ovat olleet pieniä kivoja hostelleja, joissa parhaimmillaan tapaa vielä muita matkailijoita ja ehkä parhaassa tapauksessa oppii jotain ympäröivästä kulttuuristakin. Mutta en tosiaan ole näissä resorteissa koskaan ollut. Ja kyse on kuitenkin häämatkasta, ”kerran elämässä”. Millä tosin perusteltiin jo aika tolkuton rahanmeno yhteen päivään, vaikka se päivä olikin ihan paras.

large88.jpg

Onhan nämä kuvissa aina tosi hienon näköisiä… kuva Koa Kea-hotellin sivuilta.

Kulttuuri Matkat