Vivian Maier, valokuvauksen Van Gogh

Käyn siis sellaista valokuvauksen peruskurssia. Suurin osa kurssikerrasta käytetään aina teknisten juttujen opetteluun ja harjoitteluun, mutta lopuksi motivoidaan aina itseämme katselemalla kuulusien kuvaajien töitä ja miettimällä mikä tekee kuvasta hyvän.

Jan 26, 1955, Uptown West, New York, NY

Kuva täältä

Viimeksi katsottiin Vivian Maierin töitä. Vivian Maier oli lastenhoitaja, joka tykkäsi ottaa kuvia koko elämänsä ajan. Elämänsä aikana hän ehti ottaa noin 100 000 kuvaa. Maierin kuoleman jälkeen kuvat ajautuivat vähän eri puolille, mutta pääosa niistä vietiin paikalliseen kierrätysliikkeeseen, jossa oikea ihminen sattui oikeaan aikaan paikalle ja tähti oli syntynyt. Lastenhoitaja osoittautui yhdeksi 50- ja 60-lukujen suurista valokuvaajista. Nykyisin kuvat kiertävät ympäri maailmaa näyttelyissä.

1954, New York, NY

Kuva täältä. Käytettiin kurssilla esimerkkinä toistuvista muodoista, kuten tässä kolmiot.

Vivian Maier on tällä hetkellä henkilökohtainen valokuvausidolini. Ensinnäkin, pidän ihan puhtaasti kuvista. Mustavalkoiset potretit ja graafiset sommitelmat ovat juuri sellaisia kuvia, joita toivoisin itsekin jonain päivänä osaavani kuvata.

Toinen syy miksi pidän Maierin töistä on se, että se antaa uskoa siihen, ettei tarvitse välttämättä miljoonaa megapikseliä ja laukullista linssejä mukana ottaakseen hyviä kuvia. Maier kuvasi Rolleiflex-kameralla, jolla kuvataan vyötärön tasolta, siksi monet kuvat on otettu ikään kuin alaviistosta.

August 11, 1959, Digne, France

Kuva täältä. Mustavalkoinen valokuvaaminen alkoi kiinnostaa, pääsee paremmin keskittymään muotoihin kun yksi elementti, väri, vähemmän huolehdittavana… koska pitkä on vielä matka tämän valokuvaajan uralla 🙂

Kulttuuri Suosittelen

Kulttuurishokittomuusshokki

Kävelin tuossa eilen kuntosalilta kotiinpäin ja yhtäkkiä vain iski ajatus, että yhtä hyvin voisin olla Suomessa kävelemässä illalla jumpasta kotiin. Arki täällä tuntuu hämmentävän vähän erilaiselta kuin kotona. Jopa se huomioiden etten ole töissä.

Oikeasti, suurin kulttuuriero tähän mennessä on ollut, että täällä kudotaan eri tavalla.

(Se olikin sitten iso! En ollut tajunnut, että on jotenkin eri tapoja neuloa. Se, mitä Suomessa tehdään on continental knitting ja se mitä täällä tehdään on English knitting. Tässä näiden versiossa lanka kulkee oikealla puolen koko ajan ja sitä jotenkin heitetään sitten aina välillä vasemmalle. Hassun näköistä kun se tehdään nopeasti, mutta on paljon hitaampi tapa kuin tämä continental… kuva Wikipediasta)

File:Knit1.jpg

Paljon tulee vertailtua siihen, kun viimeksi asui ulkomailla eli Skotlannissa (teen vielä joskus erikseen jutun siitä), mutta jotenkin sielläkin koin sen yhteiskunnan paljon erilaisempana kuin mitä Suomen.

Olen muotoillut eri teorioita siitä, miksi ei tunnu niin kovin erilaiselta.

1) En ole kovin kiinni yhteiskunnassa täällä, kun en ole töissä ja sosiaaliset kontaktit on muutenkin vähän rajoittuneita. Toisaalta, luen kyllä lehtiä ja välillä vuokranantajan kanssa käydään hyvinkin yhteiskunnallisia keskusteluita (Nancy on sosiaalityön opettaja), joten tietyllä tapaa kyllä yritän päästä yhteiskuntaan sisälle.

2) Olen nyt vanhempi kuin vaihdossa ollessani. Ehkä sitä ei vaan jaksa enää niin järkyttyä asioista, esim. kodittomia täällä on paljon, mutta näin se nyt vaan isossa maailmassa on. Eikä ehkä kannata muuttaa länsimaahan, jos haluaa jotain mind blowing-kulttuurikokemuksia.

3) Kanada vaan ei ole kovin erilainen yhteiskunta. Mikään täällä ei tunnu vain kovin voimakkaalta, tuntuu vähän kuin vesitetyltä versiolta Amerikasta. Tai Euroopasta, miten sen nyt ottaa. Kun toisaalta täällä ollaan amerikkalaishenkisen kovia ja ei haluta maksaa veroja ja valtion hallintaa, etenkin nykyisellä hallituksella, mutta toisaalta taas halutaan eurooppalaistyyppistä terveydenhuoltoa ja sosiaaliturvaa. Joskus tuntuu, etteivät nämä itsekään oikein tiedä, mitä edustavat. Varmasti osittain ns. Uuden maailman erityispiirre, tänne on kertynyt niin paljon eri kulttuureista porukkaa, ettei yhtä kanadalaista ole niin kehittynyt. Itsekin myöntävät että Quebecissä on paljon jännittävämpi kulttuuri ja että ovat vähän tylsempiä kuin kanadanranskalaiset. Kiinalaisilla täällä sen sijaan on oma, selvästi tunnistettava kulttuurinsa.

Puheenaiheet Ajattelin tänään