Vihdoin niitä vuoria!

Ensin paistoi, sitten satoi. Ja sateen aikana harmitti, että aurinkoisina päivinä unohdin kameran kotiin kun olin kaupungilla. Perusmaisema kaupungista täällä on kuitenkin, hmm, not bad.

city1.jpg

Kitsilanosta kohti keskustaa.

 

city2.jpg

Burrard Inlet. Seuraava pysäkki: Japani. (No ei oikeasti, siinä välissä on vielä Vancouver Island ja muita pikkusaaria, mutta kuitenkin)

 

city3.jpg

Kitsilano beach. Näillä on täällä tosi paljon rantoja, toistaiseks en oo ihan varma miksi, huomioiden paikallisen sadekertymän… kai täällä kesällä on rantakelit. Ainakin ympäröivää rannikkoa sanotaan Sunshine Coastiksi. Rehellisesti sanottuna aurinkoisempiakin maailmankolkkia tulee mieleen, mutta kai se sitten Kanadan mittakaavassa.

Huomenna lähdetään lumikenkäilemään Cypress Mountanille, joka ehkä näkyy tai ei näy noilla kuvien takana olevilla vuorilla. Joka tapauksessa se on lähellä, mutta pitää mennä sinne kuitenkin bussilla. Firman autossa, joka meillä on täällä käytössä, on kuitenkin ”joka sään” renkaat eli ei ainakaan talvirenkaat… ne meistä, jotka olivat mukana eräällä surullisenkuuluisalla Yosemiten reissulla, (”kato kyllä me ollaan lunta nähty, me ollaan Suomesta”  park rangerin varoittaessa liukkaista keleistä) tietävät että vuorilla lunta voi tulla nopeasti ja paljon. Eikä sitten ole yhtään kivaa ajaa ilman  lumiketjuja takaisin jyrkältä vuorelta, etenkään jos edessä ajaa meksikolaisia. Joten aamulla reipas herätys bussille ja sitten vuorille!

Kulttuuri Matkat

When in Rome, do as the Romans: opiskelu

Olen muotoilemassa syvällistä analogiaa kanadalaisesta yhteiskunnasta. Analogia löytyy Starbucksin ja brittiläisen pubikulttuurin välillä. Jos pubi on olohuone, niin sitä on kyllä Starbucks täällä paikallisille.

blogiin2.jpg

Blending in with the locals.

Olen nyt viettänyt muutaman iltapäivän kirjoittamassa viestintäkoulutuksen esseetä Starbucksissa sateisina päivinä. Täällä istuvat sulassa sovussa kiinalaiset papat, liikemiehet neuvottelussaan, lapsiperheet ja opiskelijat kemiankirjojensa ja läppäreidensä kanssa.

(Ihan vain tiedoksi muille moniammatillisten johtamisopintojen suorittajille, tiedossa on tuskaa. Laitan alle esimerkin.

”Osa johtamiskirjallisuudesta keskittyykin tutkimaan organisaatioita diskursseina, enemmistön kiinnittyessä edelleen normatiiviseen tarkasteluun.
Tähän väliin sijoittavat itsensä kriittisen realismin ontologian omaksuneet tutkijat, jotka pyrkivät ymmärtämään toimijuuden ja rakenteen välistä kompleksisuutta analysoimalla todellisuuden eri tasoja ja niiden välistä vuorovaikutusta sekä mekanismeja, jotka synnyttävät havaitsemamme ilmiöt (Reed 2009).

Realismin ontologia, WTF? Jos tämän tarkoituksena on tehdä lääkäreistä parempia johtajia, niin hommassa on ehkä vielä työstämisen varaa. Noin nätisti sanottuna. )

Pubeja täällä on melko vähän, mutta Starbuckseja niin paljon, että niillä voi kolmiomitata. Oikeasti, urbaanilla alueella niitä on kuulemma niin tiheästi, että ulko-ovelta näkee seuraavalle.

Ja se on ihan turha vinkua minkään pienten kahviloiden ja paikallisen kulttuurin perään, koska niitä ei ole. This is it, ja näillä mennään. Ainut ongelma on, että muitten tietokoneet herättävät läppärikateuden.

(PS. Virhearviointi kotona pakatessa Huntereita johti saapaskateuteen. Ovat täällä täysin legitiimi ja muotitietoinen valinta. Ja järkevä, koska sataa koko ajan. Joten syntymäpäivän kunniaksi totesin, että jos näen yhdetkin Hunterit tällä Starbucks-reissulla, annan sen toimia merkkinä ja johdatuksena siitä, että on oikein ostaa toinenkin pari kun ne kerran ovat täällä halvempiakin. Meni ehkä 5 min ennen kuin tällä kertaa kiiltävän sininen pari lähti tilaukseen…)

index.jpg

Puheenaiheet Opiskelu Syvällistä