Relapsi

Ei aina voi olla hyvä päivä. Näin yöllä työunia. Muut lähtevät töihin, minä teen maapähkinävoileivän ja katson Frendejä.

Sorruin ja tilasin Millerin netistä.

(Ah, maltan tuskin odottaa. Laskennallisesti se olisi 50 sivua päivässä 4 kk ajan, jos lukee 5 päivää viikossa. Että tekemistä sinällään kyllä riittäisi. Pitää vaan tiukasti toistaa itselleen mantraa, ”ei tässä tenttiä varten lueta vaan elämää varten”. Jonka varjolla olen lukenut tuhansia ja taas tuhansia sivuja kaikenlaista ”yleishyödyllistä”, kuten somiittien molekulaarisesta erilaistumisesta tai kuinka hakea ajoneuvoveron palautusta Hangon piiritullista. )

Täällä ei muuten kukaan ymmärrä käsitettä ”virkavapaa” tai ”kotirouva ilman lapsia”. Eipä kai, kun lomaa on 2 viikkoa vuodessa ja keskivertoasunto maksaa 600000 CAD ja keskivertotalo 1.5 miljoonaa dollaria.

Joten huomaan itsekin sanovani kaikille, että opiskelen täällä. Independently, though. Ja kai se hyvä olisikin, jos kerran professoria uskoen 2015 tenttiin haluavien olisi syytä alkaa lukea nyt. Tai ehkä eilen. Enkä myöskään olen aloittanut moniammatillisten johtamisopintojen viestintäkoulutuksen (”kuinka merkityksellistät sähköpostiviestit työtovereiden kesken, osallistamalla työyhteisön”) esseetä.

Noh, nyt lopetan valittamisen, reipastun ja lähden salille. Heti näiden Frendien jälkeen.