Sokeriton marraskuu – jos elämä ei ollut tarpeeksi synkkää aiemmin

Tänään ensinnäkin tuli yö siinä heti neljän pintaan ja toisekseen sokerivieroitusoireet nousi huippuunsa. Lihaton lokakuu oli ihan nobrainer eikä vaatinut oikeastaan juuri mitään effortia, joten mies päätti ns. kick it up a notch. Ja perusteitahan toki riittää, meillä ei tällä hetkellä esim. voi säilyttää sokeria, koska sillä on tapana muotoutua skonsseiksi, suklaakakuiksi, muffinseiksi… 

Jo pitempään olen ollut leipomiskiellossa, ellen vie leipomuksia suoraan töihin. Mutta se työpaikka vasta kauhujen kartano sokeririippuvaiselle onkin! Addiktio on sillä tasolla, että en (yleensä) lähde sitä erikseen etsimään (ellein tiukka paikka tule) mutta niitä kahvipöytiä on vaan mahdoton vastustaa! Kun ne huutelee mulle siinä koko päivän!

Toinen syksyn ongelma on ollut se, että ekaa kertaa päivystän paikassa, jossa saa ostettua karkkia ja leivoksia myös illalla. Viimeksi paljastui vielä lopullinen kiusaus, kun onnittelin itseäni siitä, että olin selvinnyt yli iltaseitsemän (jolloin kioski sulkeutuu) kunnes työkaveri kertoi, että ala-aulassa on karkkiautomaatti. Nooooo!

Huoh. Ei nämä porkkanat kyllä sokeria korvaa. Tarvitsen sokerimetadonia, ehdotuksia?